Voisiko lavan tehdä toisin?

Keuruulla toimiva, metallintyöstöön erikoistunut HT Engineering kuuluu näihin viimeksi mainittuihin yrityksiin, jotka omalta osaltaan tuovat kumipyöräkuljetuksiin uusia ajatuksia. HT Engineeringin HT Laser on nimensä mukaisesti keskittynyt metallintyöstöön lasertekniikalla.

– Laserleikkauksen ja -hitsauksen kiistattomana etuna on materiaalin ominaisuuksien säilyminen lähes muuttumattomina. Polttoleikkauksessa ja perinteisessä hitsauksessa syntyy korkeaa lämpöä, joka heikentää materiaalien ominaisuuksia, pohjustaa laserlavaprojektin päällikkönä työskennellyt Jani Hänninen Keuruulla.

Laserlavan suunnittelu potkaistiin vauhtiin jo pari vuotta sitten, kun vanhat koulukaverit – Vehon Raimo Hatakka ja HT Engineeringin Hannu Teiskonen muistelivat menneitä ja suunnittelivat tulevaa. Samalla sivuttiin myös työasioita, sillä Hatakka heitti ilmaan ajatuksen päällirakenneyhteistyöstä. Teiskonen otti vinkistä vaarin ja laittoi suunnitteluosaston työhön; Tavoitteena suunnitella kevyt, kestävä, siisti ja vielä kilpailukykyisesti hinnoiteltu soralava.

Piirustuspöydältä leikkuriin

Hännisen johdolla HT:n insinöörit suunnittelivat ja mallinsivat sora-auton lavaa ja siihen liittyvää apurunkorakennetta. HT Laserin suunnittelijoilla ei ollut taakkanaan vanhoja peruja, työtä tehtiin paljolti lujuuden, kestävyyden ja valmistettavuuden ehdoilla. Koko ajan pidettiin mielessä sekin, että myös sen uuden lavan on näytettävä soralavalta. Hännisen mukaan erityistä huomiota kiinnitettiin voimien kulkuun ja jakaantumiseen niin apurungossa kuin lavarakenteessakin.

– Lavanrakennus on perinteisesti ollut paljolti kokemukseen perustuvaa. Kaatoakseliin on kiinnitetty pitkittäisjuoksut, joiden ympärille on kasattu lava. Me lähdimme työhön kokonaan toisesta, enemmänkin teoreettisesta suunnasta, kertoo Hänninen.

Suunnittelun ja piirtämisen tulokset konkretisoituivat viime keväänä, kun Keuruulla valmistettiin ensimmäinen laserlava, jonka asennustyö tapahtui naapurissa sijaitsevan Veho Hyötyajoneuvojen toimipisteessä.

Pituudeltaan kuuden metrin lavan omamassa saatiin noin 600 kiloa perinteisiä ratkaisuja alhaisemmaksi lujuuden kärsimättä. Ensimmäisen valmistuneen lavan pohjassa käytettiin kahdeksan millin kulutuslevyä, seinissä levypaksuus oli neljä milliä. Valmistajan mukaan käytetyn materiaalin vahvuus voidaan valita tapauskohtaisesti asiakkaan tarpeiden ja käyttötehtävän mukaan.

– Keveyttä on saatu aikaan muun muassa laitojen kennorakenteella. Sisä- ja ulkopellin väliin on hitsattu pituussuuntaan kulkeva U-profiili, joka sitoo laitarakenteen yhdeksi kantavaksi kokonaisuudeksi, kertoo Hänninen, jonka mukaan kennorakenteella on ylivoimainen jäykkyyspainosuhde muihin rakenteisiin verrattuna.

Hännisen mukaan projektille asetetut tavoitteet on mitä ilmeisimmin saavutettu, sillä asiakkaiden palaute uudesta lavasta on ollut pelkästään myönteistä. Ensimmäisellä valmistuneella lavalla on vajaan vuoden aikana kipattu lukemattomia, huolettomia kuormia. Hännisen haasteet eivät kuitenkaan ole ohi, keuruulaiskonttorissa suunnitellaan täyttä päätä jo uusia tuotteita suomalaisille maanteille.

Ari Perttilä