Venieri VF 7.63B – peruspyöräkuormain Italiasta

Vuonna 1954 yritys muutti Lugoon suurempiin tiloihin ja aloitti tuolloin myös maarakennuskoneitten valmistuksen. Vuonna 1974 yrityksen nimi Ferdinando Venieri Company muuttui nimeksi VF Venieri S.p.A. Uudet toimitilat otettiin käyttöön ja vahva kasvui alkoi 70-luvun puolivälistä ja on jatkunut tähän päivään saakka. Nykyinen koneita valmistava tehdas on nykyaikainen ja tuotanto on täydellisesti tietokoneistettu sunnitteluosaston CAD-järjestelmiä ja kokoonpanoa myöten. Euroopassa Venierillä on vankka jalansija ja maahantuoja tai edustaja löyyy lähes jokaisesta Euroopan maasta.

Samoterissa tänä vuonna Venieri esitteli uudet pyöräkuormainmallit 90-130 kilowatin luokkiin. Mm. ohjaamo on näissä koneissa laitettu kutakuinkin uusiksi. Kuormaimeen saa joko Z-aisaston tai paremmin esimerkiksi lastaustöihin soveltuvan ”yhdensuuntaisuus” eli parallel aisat.

Konepörssin koeajossa kävi nyt luokkaa pienempi malli eli Venieri VF 7.63B. Sen työpaino on seitsemän ja puoli tonnia ja suositeltava kauhakoko noin 1,2-1,5 kuutiota. Koeajoon saadussa kuormaimessa oli Z-aisasto. Voimansiirto Venierin kuormaimissa on mikäs muu kuin hydrostaatti kahdella nopeusalueella ja kahdella mekaanisella vaihteella. Näin käytössä on tavallaan neljä eri vaihdetta. Moottorina konepeiton alla hyrisee Perkinsin turboahdettu nelisylinterinen 1104-44T, jonka teholukemaksi valmistaja ilmoittaa 69 kilowattia.

Hydraulijärjestelmään kuuluu hammaspyöräpumppu, jonka maksimituotto on 95 litraa minuutissa (230 bar). Kaatokuorma on esitteen mukaan suorana 4850 ja ohjaus linkussa 4350 kiloa. Maksimi nostokyky täyteen korkeuteen on 3200 kiloa. Kuormauskorkeus täydellä kauhan kääntökulmalla on 2800 millimetriä.

Hallinta simppeliä

Muotoilultaan Venierit ovat onnistuneita. Pyöreät muodot ja ilmava ohjaamo sekä pirteä keltaharmaa väritys miellyttävät silmää. Konepeitto viettää tosiaan reilusti alaspäin ja ohjaamosta näkee kutakuinkin esteettömästi myös koneen taakse – ei tosin ihan vastapainossa sijaitsevaan veto­pisteeseen saakka. Eteenpäin on iso tuulilasi ja vaikka kauhan kääntösylinteri sijaitsee aisojen keskellä, on näkyvyys eteen hyvä.

Ohjaamoon noustaan polttoainesäiliöön tehtyjen portaitten avulla. Ohjaamon ovi on Venierissä aika kapea ohjaamotilojen kokoon suhteutettuna. Oven leveys on hartioitten kohdalta 560 millimetriä ja alhaalta vieläkin kapeampi. Ohjaamon mitat 960 (leveys), 1270 (pituus) ja 1520 millimetriä (korkeus) ovat hyvinkin riittävät. Suurikin kuljettaja sopii sisään ja istuimelle. Tosin kapeahko ohjaamo on, jos sitä vertaa muihin samankokoisiin koneisiin.

Ohjaamon hallintalaitteet ovat hyvin yksinkertaiset ja nopeasti opittavissa. Kuormaimen vipu ja mittarinäyttö sijaitsevat etuoikealla. Kuormaimen vivun päästä löytyy keinukatkaisin, josta vaihdetaan etenemissuuntaa. Suuntaa voidaan vaihtaa tietenkin myös ohjauspyörän varteen sijoitetusta vaihdevivusta. Erillisellä katkaisimella on valittava kumpaa suunnanvaihtoa haluaa käyttää. Edelleen vaihdevivusta löytyy kick down toimintoa varten nappi, joka pudottaa kakkosvaihteelta ykköseen. Nappia pitää painaa pohjaan koko ajan. Heti sen vapauduttua, kytkeytyy nopeampi alue takaisin.

Näyttö oikealla käsittää kierrosluku-, polttoaine ja moottorin lämpötilamittarin. Kulma kuljettajaa kohti saisi olla jyrkempi. Nyt heijastuksia tulee ja kirkkaalla säällä mittareita ei ole helppoa nähdä.

Ohjaamon melutasoksi mitattiin kuormaustilanteessa ja siirtoajossa noin 80 desibeliä. Venierin ohjaamo ei ole markkinoitten hiljaisin, mutta ei suinkaan myös meluisin. Maan­tiellä Venieri kulkee vakaasti ja nyökkimättä, vaikka aisaston ”jousitusta” ei koneesta vakiona löydykään. Maksiminopeudeksi GPS-mittaus tuotti 34 kilometriä tunnissa. Ilmastointilaitetta ei sitäkään vakiokoneesta löydy, tosin alussa mainituissa uusissa malleissa ilmastointi sitten jo tehtaalla koneisiin laitetaan.

Kokonaisuutena ohjaamo ja hallinta ovat hyvät. Kauhan täyttäminen onnistuu kasasta ja rintauksesta helposti. Miinukset ohjaamossa siis menee ainoastaan mittaripanelin asennolle ja kilpikonna/rusakko-valitsimelle, joka voisi olla selkeämpikin. Merkkivaloa kun ei oikein kirkkaassa päivänvalossa näy ja napin asentoja ei erota toisistaan.

Mittauksia

Polttoaineen kulutus mitattiin tavanomaisessaa kuormaustyössä. Aika kovilla työkierroksilla lukemaksi saatiin 8,4 litraa tunnissa. Mittausjaksoon ei sisälly normaaliin työkiertoon kuuluvia tyhjäkäyntijaksoja. Pitäisin kulutuslukemaa hyvin tyypillisenä kokoluokassa.

Nostovoima/kaatokuorma mitattiin kauhan huulilevystä. Alhaalla eli 300 millimetrin korkeudella maan tasosta nostovoimaksi saatiin 3860 kiloa. Runko suorana takapyörät pysyvät maassa. Korkeammalla eli 2000 ja 3000 millimetrin korkeudella maanpinnasta takapyörät nousevat ilmaan. Kauhan ollessa maantasossa, kaatokuorma on täydellä ohjauskulmalla vain hieman pienempi kuin suorana, mutta kauhan ollessa korkeammalla, kaatokuorma lähes puolittuu, kun runko-ohjaus käännetään linkkuun.

Kaatokuorma sallii täydellä sorakauhalla operoimisen hyvin. Kuormaimen nopeus on sekin hyvä eli puhutaan noin viiden sekunnin nosto- ja kahden sekunnin kippausajasta. Tämä takaa työkierrolle hyvän vauhdin. Koneen ehkä suurin miinus menee konepeitolle. Se ei aukea tarpeeksi ja suodattimille ym. tärkeille kohteille on hankala päästä konepeitossa olevista aukoista. Uusissa malleissa tämäkin asia on korjattu, konepeitto aukeaa enemmän. Moottoriöljyn ja suodattimen vaihtoväliksi valmistaja suosittelee 500 tuntia. Hydrauliöljysuodatin suositellaan vaihdettavaksi aina 200 ja hydrauliöljy 1000 käyttötunnin jälkeen.

Koeajossa Venieri VF 7.63B-pyöräkuormaimen kanssa samaan aikaan oli mielenkiintoinen, pieni kaivurikuormain mallia 1.33B. Tähän noin kolme tonnia painavaan tilaihmeeseen palataan myöhemmin syksyllä.

Konepörssi – OP