Urakoitsija Mikko Ahokas perää laatua myös tienvarsien niittoon ja vesakkojen raivaukseen

Kaskenoja Oy:lle, Keravan kaupungille ja Tuusulan kunnalle hoitourakointia tekevä Mikko Ahokas Virenojalta investoi alkuvuonna kunnon kalustoon tienvarsiniittoja ja vesakonraivauksia ajatellen. Peruskoneeseen John Deere 7530 Premium asennettiin taakse Oy Coveston AB:n valmistama puomisto (P4450TLN) omalla hydrauliikalla sekä saman yrityksen 2,1 metrin työleveyden omaava murskain (H2100J).

Ulottuvaisuus pyörän ulkoreunasta murskaimen ulkoteriin on noin 7,4 metriä.
Investoinnin taustoja kartoitettiin yhdessä pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Pauli Raudanpään kanssa.  Raudanpää on nykyään maarakennusliike Raimo T.A. Virtanen Oy:n palveluksessa, mutta työhistoriasta löytyy vuosien kokemus tienvarsi niitoista ja vesakonraivauksista. Ahokkaan kanssa mies on pähkäillyt niittoasioita kerran jos toisenkin.
”Työskentelin aiemmin Kaskenoja Oy:ssä ja vastuulla oli hoitourakoita ympäri Suomen. Myös Mikko urakoi jo silloin Kaskenojalle, pääasiassa traktorin perään kiinnitetyllä murskaimella. Vuosien mittaan tuli nähtyä kaikenlaisia konstruktioita, joilla vesakkoa tuhrattiin nurin ja samalla selkeni se, minkälainen laitteiston pitää olla. Urakoitsijoita ohjattiin Kaskenojalla oikeanlaisen kaluston ostoon”, aloittaa Raudanpää.
”Minä ryhmittelen tätä pienemmän pään kalustoa kahteen kategoriaan. Ensiksi ovat nämä ihan oikeasti vesakonraivaukseen tehdyt laitteet ja toisessa päässä ns. traktorin perään kiinnitettävät leppäkertunravistajat. Niillä työleveys jää usein metriin ja teho ja kestävyys ovat kutakuinkin riittämättömät jatkuvaan ammattikäyttöön. Satunnaistöihin ne käyvät kyllä, mutta eivät satojen kilometrin yhtämittaiseen leikkaamiseen. Käytännön työssä laitteet vasta osoittavat kyntensä, ei kiiltävissä esitteissä ”, arvostelee Raudanpää.



Tiehöylälläkin vesakkoa
 

”Suuremmassa päässä vesakonraivaukseen varusteltu tiehöylä on ainut oikea peruskone, kun liikutaan 10-12 metrin ulottuvaisuuksissa. Leikkaamiseen ja murskaamiseen käytetään niissä järeitä ketjuleikkureita, joilla ei tosin taajamissa saa enää ajaa. Motopohjaiset koneet taas on rakennettu puunkorjuuseen ja puomi käytettäväksi pääasiassa koneen suuntaisesti. Jatkuva käyttö täydellä sivu-ulottuvuudella aiheuttaa liikaa rasituksia puomiin”, valistaa Raudanpää edelleen.
”Ykköskriteerit vesakkotöihin soveltuvalle koneelle ja laitteelle ovat minun mielestäni kestävyys ja luotettavuus. Ruohon pitää tietenkin katketa, mutta myös pajukko on saatava murskattua laatuvaatimuksien mukaan. Korostan sanaa murskattua. Tyvipituus saa olla enintään 150 millimetriä. Heikot laitteet repivät tai saavat pajukon kaatumaan, mutta eivät murskaa.”
”Tästä päästäänkin valvontaan, joka sallii sitten näiden leppäkertunravistajien käytön. Kun valvontaa ei toisin paikoin enää ole tai siihen ei panosteta, menee falski työ valitettavan usein läpi. Ja se tekee hintakilpailunkin epäterveeksi. Urakoitsijat eivät ole näin samalla viivalla tarjouksia tehdessään, kun toinen tarjoaa laatukriteerit täyttävää työtä ja toinen ei. Toivottavasti tulevaisuudessa työn jälkeen ja laatuun aletaan kiinnittää enemmän huomiota”, suomii Raudanpää.
”Hintakilpailu on täälläkin iso ongelma. Varsinkin tuntitöiden hinnat on poljettu varsin alas. Tosin tällä nykyisellä kalustollani pystyn hoitamaan työn puolta lyhyemmässä ajassa kuin takakiinnitteisellä pystyin. Eli jos tuntihinta tehokkaalla kalustolla onkin hieman korkeampi, hoituu työ nopeammin ja jälki on parempi”, tietää Ahokas.
”Eli säästöä ei välttämättä tule, vaikka valitsee sen halvimman tarjouksen. Tosin aika paljon nykyään niittotyötkin tehdään urakoina, eikä niinkään enää tuntitöinä”, täydentää Raudanpää.



Yksi kesä takana
 

”Viime kesänä opeteltiin tätä uutta systeemiä ja Jontikan mittariin tunteja kertyi niitto- ja vesakkotöissä noin 1000. Kaskenojan hommissa kierrettiin Keravan, Jokelan ja Tuusulan lisäksi Tammisaaressa ja Raisiossa asti.  Yhdistelmän tehot tulivat jo ensimmäisenä kesänä todettua.  Hydrauliyksikkö laitteessa on kelamurskainta varten. Viime kesän superhelteilläkään ei hydrauliöljyn lämpötila noussut yli 60 asteen. Öljyjä ei olisi tarvinnut lauhduttaa niissäkään olosuhteissa”, jatkaa urakoitsija Ahokas.
Ahokkaan ja Raudanpään mukaan joissain kuntien tarjouspyynnöissä kysytään kummallisesti leikkurin öljynlauhduttimen tehoa ja kokoa. Hydrauliöljyn lämmittäminen syö tehoa ja on ns. hukkalämpöä, eikä Ahokkaan järjestelmässä siis sellaista tarvita. Joten siltä osin em. tarjouspyyntö jää vajaatäytölle.
Kahden metrin työleveys on sekin osoittautunut sopivaksi, joskin taajamissa joissain kohtaa saisi apukoneena olla jokin pienempikin laite.
”Taloudellisuus on nyt edellistä systeemiä parempi. Commonrail mottori käy niitossa noin 1100-1200 kierroksella ja polttoainetta kuluu vähemmän kuin aiemmin. Keskikulutus tunnissa lienee jossain 4,5 - 7  litran paikkeilla, kun se vanhalla takakiinnitteisellä systeemillä oli yli 10 litraa. Hydrauliikan tehot tekevät myös sen, että hallinta on helpompaa esimerkiksi kivikoissa. Kun hydraulipumpussa on tehoa, reagoi puomi ja leikkuri herkemmin kuljettajan ohjausliikkeisiin eikä moottorikierroksia tarvitse huudattaa. Säästöä tulee myös teräkustannuksissa. 1000 tuntia on menty samoilla terillä, eikä niitä vieläkään vaihdeta”, tiivistää Ahokas.
”Terät murskaimiin ovat tulleet jo kolme vuotta Saksasta. Valmistutimme ne aiemmin Suomessa ja aika kalliisti. Nyt kulutuskestävyys on puolet parempi ja mikä parasta, hinta vain puolet entisestä”, kertoo Lauri Karjalainen Covestonilta.
”Ahokkaan koneessa on kaikki työtä helpottavat lisäherkut kuten kannatus- ja kellunta-automatiikka sekä hydraulinen leikkuupään kääntölaite. Pyörimissuunta on vesakoinnissa ylhäältä alaspäin, jolloin murskainrumpu tavallaan syö itsensä vesakkoon ja tehon kulutuskin on pienempi”, jatkaa Karjalainen.
”Kuten todettu, puomiston käyttövoima otetaan traktorin nostolaitehydrauliikasta. Peruskoneessa on jo yleensä monissa tapauksissa vakiona LS- säätöinen hydrauliikka. Tämäkin ratkaisu säästää energiaa.”
”Hetkellisiä ajonopeuksia niitossa on kellotettu jopa 17 kilometriin tunnissa. Keskimäärin kuitenkin etenemisnopeus on tuollaista 5-6 kilometrin luokkaa. Kun koko kesän ajalta lasketaan mukaan siirtoajot, huollot ja kaikki muut kahvitauot niin hinnoittelussa kannattaa käyttää tuollaista vajaan 3,5 kilometrin tuntivauhtia”, valistaa Karjalainen puomistonsa ja murskaimensa todellista työtehoa.
”Traktorissa on panoraamaohjaamo eli näkyväisyys traktorin oikeanpuoleiselle sivulle käännettyyn murskaimeen on ensiluokkainen. Aiemmin kun leikkasi takakiinnitteisellä leikkurilla rapiat 1000 tuntia kesässä, niin loppukesästä ei päätä meinannut saada enää käännettyä takaisin eteenpäin. Puomia ja murskainta hallitaan joystickillä ja automatiikkaa erillisellä hallintapanelilla, jotka molemmat on sijoitettu ohjaamoon oikealle”, esittelee Ahokas lopuksi. Ahokkaalla on kalustossa yhteensä kolme traktoria. Talvella tehdään aurausta ja keväällä myös katujen pesua. Ensi kesän niitto- ja vesakonraivaustöihin on Raudanpään kanssa suunnitteilla jo lisäpanostuksia.

Internet osoite:

Olli Päiviö