Suomalaista osaamista maailmalle - Mantsinen

Esa Suominen

Rauman satamassa lastattiin aprillipäivänä Mantsisen materiaalinkäsittelykoneita kuivarahtialukseen. Kuusi Mantsinen 70 M -konetta oli matkalla Uruguayhin. Reilun 80 tonnin painoiset koneet nostettiin satamanostureilla laivan ruumaan, jossa ne matkaavat Etelä-Amerikan mantereelle. Laivamatkan arvioitu kesto on 4–5 viikkoa. Toisessa päässä laiva parkkeeraa suoraan koneet hankkineen asiakkaan laituriin.

Rauman satamassa laivattiin aprillipäivänä kuusi Mantsinen 70 M -materiaalinkäsittelykonetta päämääränään Uruguay. Koneet toimitettiin valmiina kokoonpanoina. Vastaanottopäässä ne ovat näin heti valmiina ajoon.

Mantsisen materiaalinkäsittelykoneet tekevät vahvaa maihinnousua Etelä-Amerikkaan. Nyt Uruguayhin laivattujen kuuden koneen ohella on Brasiliassa käytössä kuusi konetta ja neljän kappaleen lisätilaus sambamaahan on jo tuotannossa. Argentiinassa on ajossa yksi kone ja nämä nyt toimitetut koneet täydentävät uruguaylaisen asiakkaan Mantsinen-koneiden kannan jo kahteentoista. Siellä ne toimivat puutavaran käsittelyssä.
Nyt Uruguayhin toimitetut koneet ovat kaikki dieselkäyttöisiä M-mallin koneita eli pyöräalustaisia. Viime vuoden lopussa toimitetun ensimmäisen erän koneet olivat kaikki puolestaan sähkökäyttöisiä, joista kaksi oli kiskoalustaista S-mallia, kaksi tela-alustaista 70 R -mallia ja kaksi suurempaa tela-alustaista 160 R -mallia.

Oma miehitys
Mantsisen koneiden kauppaa Etelä-Amerikassa hoitaa Mantsisen oma mies, Samuli Seilonen. Tarkemmin sanottuna Seilonen toimii Latinalaisen Amerikan aluemyyntijohtajana, koska alue ulottuu aina Meksikosta Kap Horniin. Toki hänellä on apunaan monissa maissa toimivat jälleenmyyjät. Vilkastuneen kaupankäynnin johdosta Mantsinen on palkannut myös huoltopäällikön, jonka alue noudattelee Seilosen vastaavaa eli Latinalainen Amerikka.
Tämä tuore huoltopäällikkö tavattiinkin Rauman satamassa seuraamassa kuuden koneen laivausta. Brasilialainen Guilherme Smolka aloitti pestinsä kuluvan vuoden alussa ja nyt miehen matka suuntautui tänne Pohjolan perukoille. Laivaustapahtuman lisäksi mies on viettänyt aikaa Joensuun kupeessa Ylämyllyllä tutustuen Mantsisen tuotantoon ja talon toimintatapoihin.
Satamalaiturilla värjötteleminen muutaman asteen lämmössä ja kovassa tuulessa oli Guilhermelle ennen kokematon juttu. Mies sanoi viime kesän (meidän joulu-maaliskuun ajan) olleen Brasiliassakin poikkeuksellisen kuuma, joten pieni viilennys on paikallaan. Guilhermelle tulee jatkossa hoitamaan huoltoasioiden ohella myös käyttöönottokoulutuksia, vaikkakin näiden nyt toimitettujen koneiden koulutuksen hoitaa vielä tehtaan Pekka Penttinen Guilhermen ollessa samalla opissa.

Brasilialainen Guilherme Smolka on aloittanut vuoden alussa Mantsisen huoltopäällikkönä vastuualueenaan Latinalainen Amerikka. Nyt tämä iloinen mies oli saapunut seuraamaan Raumalle toimialueelleen tulevien koneiden laivausta. Hyytävän kylmä merituuli oli hänelle uusi kokemus.

Kokonaisina kyytiin
Laiturilla tavattiin myös Mantsisen projektilogistiikan koordinaattori Elena Mantsinen. Hänen tehtävänään on järjestää kaikkialle maailmalle toimitettavien koneiden rahdit. Mantsisen yleisin toimitusmuoto on DAP eli toimitettuna nimetylle määräpaikalle. Tämä kuuden koneen erä laivattiin siis Raumalla ja Uruguayissa koneet puretaan suoraan asiakkaan laituriin, jossa kohtaa Mantsisen vastuu toimituksesta loppuu.
Paljon on siis järjesteltävää ennen kuin Ylämyllyllä valmistettu kone on ajossa päiväntasaajan eteläpuolella. Laivausta oli seuraamassa Mantsisen väen ja allekirjoittaneen ohella myös vakuutusyhtiön edustaja. Sen verran merkittävästä tapahtumasta oli kysymys.
Uruguayhin toimitetut Mantsinen 70 M -koneet ovat kokoonpantu Ylämyllyn tehtaalla. Testauksen jälkeen ne purettiin maantiekuljetukseen sopiviin osiin ja toimitettiin kumipyörillä Rauman satamaan, jossa Mantsisella on äskettäin avattu toimipiste (tästä uudesta toimipisteestä lisää myöhemmin lehdessämme). Siellä koneet jälleen kasattiin ja testattiin käyttökuntoon niin sanotuiksi kokonaisiksi laitteiksi.
Mantsisen Rauman toimipiste sijaitsee suljetulla satama-alueella, muutaman sadan metrin päässä laitureista. Kokoonpanohallista koneet ajettiin meren ääreen. Tällä kertaa laiva parkkeerasi sataman aivan uloimpaan laituriin, joten raikas merituuli oli kokoajan läsnä koneita laivaan nostettaessa. Guilhermen mukaan tällaisia olosuhteita ei kohtaa koskaan missään päin Brasiliaa.

Pitkän odottelun jälkeen päästiin itse asiaan, eli nostoliinojen kiinnitykseen. Yksittäinen kone nostettiin kahdella Rauman sataman Gottwald-nosturilla tandem-nostona taustalla näkyvän kuivarahtialuksen ruumaan.

Ensimmäinen nosto tehtiin vasta iltahämyssä. Reilun 80 tonnin painoinen materiaalinkäsittelykone hyvästeli synnyinmaansa ja leijui hitaasti, mutta vakaasti laivan uumeniin. Mantsinen 70 M näyttää tässä yllättävän pieneltä isompiensa seurassa.

Nosturilla ruumaan
Ketterästä pyöräalustastaan huolimatta koneet nostettiin kokonaisia laivan ruumaan. Elenan mukaan peräporttialusten (ro-ro) sisäkorkeus ei riitä Mantsisen pienimmänkään koneen kokonaisena kuljetukseen, joten vaihtoehdoksi jäi näin nostureilla lastaaminen ruumaan. Toimenpide hoidettiin tandem-nostona kahdella Rauman sataman Gottwald-nosturilla.
Yhden Gottwaldin kapasiteetti on sata tonnia, joten varman päälle pelattiin. Ensimmäistä nostoa seurasi pitkä odottelu ennen kuin tarvittavat nostoluvat saatiin Saksasta ja miehitys paikalle. Päivällä aloitettu valmistelu konkretisoitui vasta iltahämyssä tapahtuneeseen nostoon.
Kone kiinnitettiin kahden nosturin väliseen nostopalkkiin ylävaunustaan yhteensä neljällä nostoliinalla. Huolellisten valmistelujen jälkeen 80 tonnin taakka alkoi hiljalleen irrota synnyinmaastaan. Nostotapahtuma itsessään eteni hitaasti, mutta hallitusti. Kova tuulikaan ei tarttunut taakkaan ja kymmenisen minuutin ilmassa roikkumisen jälkeen kone laskeutui laivan ruumaan. Sama proseduuri toistettiin, kunnes kaikki kuusi konetta olivat tiiviisti laivan uumenissa. Sen jälkeen laivan miehistö aloitti koneiden sitomisen alukseen.
Muutaman päivän päästä alus oli jo poikkeamassa MarineTraffic-sivuston mukaan Tukholman eteläpuolella olevaan Norrköpingiin. Sieltä matka jatkui ties kuinka monen välietapin kautta Uruguayhin, jossa uusien koneiden arvioidaan olevan 4–5 viikon kuluttua narujen irrottamisesta Raumalla. Pääsiäisen aikoihin alus oli lähestymässä päiväntasaajaa keskellä Atlanttia. Toukokuun alkupäivinä laiva oli saapunut jo Uruguayn edustalle, muttei vielä perille. Laivan ruumasta aikanaan ulos nostettaessa ovat koneet heti valmiina käyttöön.

Kärsivällistä toimintaa
Elena Mantsinen kertoi, että nyt toimitettujen ja jo aikaisemmin samalle asiakkaalle menneiden koneiden kauppaneuvottelut käynnistyivät jo reilut pari vuotta sitten. Kaupanvääntö käytiin eurooppalaisten valmistajien kesken.
”Referenssikoneiden puuttuminen hidastaa aina alussa esille pääsyä, mutta nyt siihen tulee koko ajan helpotusta, kun konekauppaa päästään lyömään kiinni”, sanoo Elena Mantsinen.
Eivätkä Mantsisen laivaushommat Raumalla tuolloin noihin kuuteen koneeseen loppuneet. Aprillipäiväviikon lopulla saatettiin merimatkalle vielä kaksi malliston suurinta Mantsinen 300 -konetta päämääränään Belgia ja Pohjois-Irlanti. Nämäkin koneet toimitettiin matkaan kokonaisina yksikköinä.

 

 

LUE MYÖS: Uusi Mantsinen 60 -materiaalinkäsittelykone.