Simo Laukkanen kolmanneksi Volvon kuljettajakilpailussa

Jussi Mikkola

Kuudennen Volvo Trucks Driver Challenge -kuljettajakilpailun maailmanfinaali järjestettiin syyskuun toisella viikolla Göteborgissa. Finaaliin osallistui 33 kuljettajaa eri maista. Voiton vei Piotr Krahel Puolasta, toiseksi sijoittui Berth Johansson Ruotsista ja kolmanneksi ajoi Simo Laukkanen Suomesta.

Simo Laukkanen edusti Suomea Volvo Trucks Driver Challenge 2018 -kilpailun maailman finaalissa. Pohjois-Pohjanmaalla maitoauton ratin takana karttunut rautainen ammattitaito tuotti kilpailussa upean kolmannen sijan 33 kilpailijan joukossa.

Vuoden 2018 Volvo Trucks Driver Challenge -kuljettajakilpailu keskittyi polttoainetaloudellisuuteen, tuottavuuteen sekä turvalliseen ajotapaan. Kokonaisuutena kilpailu mittasi kaikkia kuljettajan jokapäiväisessä työssään tarvitsemina taitoja. Kuljettajien ajotaidoilla on suuri merkitys yrityksen tuottavuuteen ja tuloksentekoon. He vaikuttavat ammattiosaamisellaan suuresti myös liikenneturvallisuuteen. Kuljetusala kasvaa jatkuvasti, ja ammattitaitoisista kuljettajista on maailmanlaajuisesti yhä paheneva pula.

Volvon kuljettajakilpailun finaalissa oli osallistujia 33 maasta, yksi jokaisesta. Karsinta on ollut kova, sillä alkujaan kilpailuun on osallistunut yli 12 000 kuljettajaa. Syksyisessä Göteborgissa, Volvo Trucks Experience Centerin alueella finalistit ajoivat taloudellista ja tuottavaa ajoa mittaavat tehtävät.

Taloudellista ajamista

Taloudellisen ajotavan tehtävä oli pituudeltaan vain 6,9 kilometriä. Se sisälsi kuitenkin kaksi jyrkkää ylämäkeä (8 ja 12 prosenttia) ja vieläkin jyrkemmän (16 prosenttia) mutkaa edeltävän alamäen sekä pakollisia pysähtymisiä. Lisäksi määrätyllä osuudella nopeus piti ainakin hetkellisesti olla vähintään 60 km/h. Aikaa oli käytettävissä 12,5 minuuttia. Tehtävä ajettiin puoliperävaunuyhdistelmällä.

Taloudellisen ajamisen reitti oli lyhyt, mutta sitäkin vaativampi. Mukaan mahtui tiukkojakin mutkia. Menestyminen edellytti hyvää keskittymistä ja täydellistä onnistumista.

Lyhyt kilpailumatka edellytti täydellistä suoritusta, varaa virheisiin ei ollut. Oman haasteensa kisaan toi se, että kilpailuauton vaihteiston hallinta tapahtui painonapeilla, mikä Volvon tapauksessa on melko harvinaista. Kilpailun tasaväkisyydestä puolestaan kertoo se, että kokonaiskilpailun voitto ratkesi juuri polttoaineen kulutuksella. Toiseksi tulleella Berth Johanssonilla kului kilpailureitillä kahdeksan millilitraa enemmän dieseliä kuin voittajalla, Piotr Krahelilla! Sadan kilometrin keskikulutuksessa ero on 0,115 litraa.

Ennen omaa ajovuoroaan, Simo Laukkanen seurasi tarkasti muiden kilpailijoiden suorituksia ja pohti yhdessä Wetteri oy:n Seppo Mursun kanssa parasta taktiikkaa. Taisi siinä jokunen puhelu tulla Suomeenkin kouluttaja Matti Putkirannalle viimeisten vihjeiden tarkistamiseksi.

Tuottavuutta mittaava tehtävä oli yksinkertainen, ja kuten yleensä, yksinkertainen on hyvä ja toimiva. Radan arkkitehtinä toimi Volvo Trucks:n kuljettajakoulutuksesta aiemmin Suomessa, nyt koko maailmassa vastaava Tatu Ljokkoi.

Tuottavuutta

Kuljettajan tuottavuutta ja sujuvaa ajotapaa mitattiin aivan uudenlaisella tehtävällä. Volvo Trucksin kuljettajavalmennuksesta nykyisin maailmanlaajuisesti vastaava Tatu Ljokkoi oli ideoinut selkeän tehtävän, joka mittasi oivallisesti kuljettajan kykyä toimia rauhallisesti ja silti ripeästi.

”Kuljeta lähetys perille ehjänä mahdollisimman nopeasti.” Tuottavuutta mittaavassa tehtävässä paketti vietiin perille auton eteen rakennetulla tasanteella. Jos laatikko putosi, piti se käydä nostamassa takaisin. Jos se rikkoutui, se piti korjata. Reitti kulki murskepintaisella maastoradalla.

Tehtävänä oli kuljettaa Volvo FMX -auton etupuskuriin kiinnitetyn telineen tasanteella pahvilaatikkoon pakattua kumikuutiota mahdollisimman nopeasti läpi reitin. Tehtävä ajettiin sorapintaisella maastoradalla, jossa jyrkimmät mäet olivat 25 prosenttisia. Matkan varrella oli kaksi ”tallia”, joissa piti autolla koskettaa merkkikeilaa, toisessa etu-, toisessa takapäällä.

Jos laatikko putosi, piti se käydä nostamassa takaisin paikalleen. Tarvittaessa piti peruuttaa, sillä auton alle ei saanut laatikkoa mennä noutamaan. Eteenpäin ei auto saanut liikkua ilman laatikkoa. Mikäli laatikko hajosi, tuli se korjata autossa mukana olleen teippirullan avulla.

Kilpailijoilla oli mahdollisuus tutustua kumpaankin rataan etukäteen. Reitit sai ajaa läpi kertaalleen, ei kuitenkaan kilpailussa käytettävällä ajoneuvolla. Aivan outoon ympäristöön ei kilpailutilanteessa siis tarvinnut lähteä.

Suomalaismenestyjä

Suomen edustajana Volvo Trucks Driver Challenge 2018 -kilpailussa oli Simo Laukkanen Paavolasta, Siikajoelta. Tehtävien suorittamisen jälkeen Simo totesi tehneensä asiat niin hyvin kuin osasi eikä mikään jäänyt suorituksessa harmittamaan.

”Ehkä yksi turha kaasun painallus tuli, aika olisi riittänyt ilman sitäkin”, hän totesi 15 sekuntia alle maksimiajan suoritetun taloudellisen ajon jälkeen. Tuottavuustehtävässä Laukkanen joutui pysähtymään 20 prosentin nousuun, eikä liikkeellelähtö onnistunut aivan heti.

Laukkasen tarkka ja huolellinen suoritus palkittiin upeasti kilpailun kolmannella sijalla. Se on kova suoritus, kun kisassa on mukana 33 maan parhaat kuljettajat.

”Vaikka tuli hyvä sijoitus, niin heti alkoi päässä analyysi, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Tärkeää ei niinkään ole se, että näkee, mitä osaa, vaan että näkee, mitä voi vielä oppia”, silmin nähden iloinen Simo Laukkanen kertoi tulosten julkistamisen jälkeen. Sosiaalisena ja hyväntuulisena persoonana hän hyödynsi tapahtuman tarjoamia tilaisuuksia keskustella myös muiden maiden kuljettajien kanssa heidän töistään ja kalustoistaan.

Harjoituskenttänä maidonajo

Työkseen Simo Laukkanen ajaa maitoautoa Kuljetus Laukkanen ky:ssä, joka on hänen isänsä, Kari Laukkasen vuonna 1979 perustaman yritys. Tällä hetkellä yrityksellä on yksi keräilyauto, Volvo FH 500, ja toimeksiantaja on Arla oy. Auto työllistää Simon lisäksi kaksi hänen veljeään sekä yhden perheen ulkopuolisen kuljettajan, joiden ohjastamina autoon kertyy reilusti yli 440 000 kilometriä vuodessa maidon keräilyssä ja kuljetuksessa meijerille.

Maitoauto on ollut 38-vuotiaan Laukkasen työpaikka heti armeijasta kotiutumisen jälkeen ja vähän jo ennen armeijaakin. Suurilla kilometrimäärillä pieni polttoaineenkulutus on ensiarvoisen tärkeää ja keräilyreittien joskus kehnotkin olosuhteet pitävät ajotaidot korkealla tasolla.

Kotona Simo luonnehtii olevansa kuusihenkisen perheen apulaispäällikkö viitaten tittelillään siihen, että työn aikatauluista johtuen puoliso joutuu kantamaan suuren vastuun perheen arjen pyörittämisestä. Oman haasteensa tuovat yövuorot, joiden jälkeen nukkuminen ajoittuu päiväaikaan.

”Viikonloppuisin ja muina lasten vapaapäivinä ei aina tahdo löytää sellaista paikkaa, missä saisi unen päästä kiinni. Menoa riittää, niin kuin arvata saattaa”, Simo naurahtaa ja muistuttaa, että koulupäivinä kotona on rauhallista ja nukkuminen onnistuu myös päivällä.

Lapsiperheiden arkeen usein kuuluvan harrastuksiin kuljettamisen Simo pyrkii hoitamaan aina kun se vain on mahdollista. Omiksi harrastuksikseen hän mainitsee frisbee-golfin ja kiinnostuksen museoautoihin. Omassa tallissa on 1986 vuosimallin Toyota Corolla, joka edustaa aikakautensa perheautoa kenties tyypillisimmillään.

”Sain ostaa sen ensimmäisen käyttäjän jäljiltä, joka oli huolehtinut siitä hyvin ja ajanut vähän. Se on aivan perusmalli. Alkuperäinen omistaja ei ollut edes radiota siihen asennuttanut, eikä sitä enää voi siihen asentaakaan”, Simo Laukkanen kertoo hymyillen autosta, joka on lähes samanlainen kuin hänellä itsellään oli nuoruusvuosina käyttöautona.