Sandvik Turku: Kaivoksilla on imua jälleen

Turun talousalueella menee harvinaisen lujaa. Muutamassa vuodessa tilanne on nopeassa tahdissa kääntynyt monessa yrityksessä päälaelleen. Muistissa on, kuinka Sandvikin Turun tehtaalla YT-neuvottelut päättyivät kesällä 2015. Vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun johto oli ilmoittanut sulkevansa koko yksikön. Myös Turun telakka oli vähän aiemmin kokemassa saman kohtalon. Sandvikin tehtaan lopetuspäätös pyörrettiin myöhemmin syksyllä ja saksalainen Meyer pelasti laivanrakennuksen jäämisen Turkuun. Nyt nuo ajat ovat huono muisto vain.

Molemmat edellä mainituista palkkaavat parhaillaan työntekijöitä sellaisella intensiteetillä, että ammattitaitoisesta työvoimasta on Suomen lounaiskolkassa pulaa. Oman osuutensa tähän nosteeseen tuo myös autotehdas Uudessakaupungissa, joka imee vauhdilla sisäänsä saman ammattitaidon omaavaa työvoimaa. Myös telakan alihankkijaverkosto tarvitsee lisää ihmisiä. Varsinkin metallimiehistä ja asentajista on huutava vajaus. Pelkästään Turkuun on tullut avoimeksi tämän vuoden alussa tuhansia työpaikkoja.

”Markkinat ovat maailmalla piristyneet, mutta olemme nostaneet kysyntää myös omia markkinaosuuksiamme kasvattamalla. Turussa olemme rekrytoineet jo noin 70 uutta ihmistä. Tämän alueen reservi onkin imetty kuiviin ja seuraavaksi julkaisemme työpaikkailmoituksia maakuntalehdissä kaukana Varsinais-Suomesta. Lopullinen tavoite on yli sadassa uudessa työntekijässä, jolloin työllistämme täällä jo yli 600 henkeä”, aloittaa sekä henkilöstöjohtajan että tehtaan paikallisjohtajan vakansseja hoitava Riku Kesäläinen helmikuussa 2017.

Turussa kaivoskonevalmistuksella on pitkät perinteet ja ennen Sandvikia yrityksellä on ollut monta omistajaa J. Merivaarasta Auran Rautateollisuuteen ja Perusyhtymästä Tamrockiin. Moni muistaa vielä esimerkiksi Ara-kaivukoneet, joita valmistettiin vuosina 1965-1980. Maanalaiset lastauslaitteet tulivat ohjelmistoon vuonna 1978 Toro-nimellä. Dumpperien valmistus alkoi pari vuotta myöhemmin. Vuonna 1997 Sandvik-konserni osti Tamrockin osakekannan kokonaan  ja Toro väistyi tuotteiden nimenä Sandvikin tieltä 2000-luvulla.

Maailmanlaajuiset markkinat maanalaiselle lastaus- ja ajokalustolle ovat viime vuosina vaihdelleet suuresti. Jonain vuonna kokonaismäärä on ollut 2000, toisena noin 1000 konetta. Sopeutuminen heitteleviin markkinoihin asettaa valmistajille omat haasteensa. Maanalaisten kaivoskoneiden markkinat jakaantuvat pääasiassa Sandvikin, Atlas Copcon ja Caterpillarin kesken. Tosin pieniä paikallisia valmistajia on myös, mutta niiden maailmanlaajuinen merkitys on pieni.

”Meidän markkinaosuutemme maailmassa on siinä 30 prosentin luokkaa. Pienemmän pään yksiköitä tehdään myös Kiinan tehtaallamme, mutta isot ainoastaan Suomessa. Voidaankin sanoa, että Turku on Sandvikin lastaus- ja kuljetusliiketoiminnan pääkonttori. Täällä on tuotealueen johto, myynnin tuki, teknologian osaamiskeskus sekä myös suunnittelu lähes kokonaan”, kertoo Kesäläinen.

Laaja mallisto

Nyt Sandvikin tuoteohjelmassa on lastauskoneita kapasiteeteilla 1-25 tonnia sekä dumppereita 15-63 tonnin kantavuuksilla. Varsinkin Turussa valmistettava 63 tonnin dumpperi on osoittautunut suosituksi tuotteeksi. Se on vetänyt työparikseen tietenkin 17 ja 21 tonnin lastareita. Koneet on suunniteltu ja rakennettu maanalaisiin kaivostunneleihin, joten määrääviä piirteitä niille ovat mataluus sekä erittäin järeä ja turvallinen rakenne. Olosuhteet maan alla ovat kovat. Koska Sandvikin tuotteita myydään ympäri maailmaa, on paikalliset määräykset ja vaatimukset tunnettava. Täysin mekaanisia versioita ilman Can-väyliä rakennetaan vielä esimerkiksi Afrikan markkinoille. Vaikka kaikki konetyypit voidaan nykyään jo varustaa viimeisimmällä Stage IV -päästörajan dieselmoottoreilla, niin kaikkialle ei niitä voi vielä edes tarjota. Eikä ole tarvettakaan.

”Monilla alueilla maailmassa on polttoaineissa niin paljon rikkiä, että Stage IV -moottorit eivät kerta kaikkiaan tule kysymykseen. Ja päästövaatimuksissa mennäänkin monella alueella vasta tasoa II tai III. Meille on selvä kilpailuvaltti se, että kykenemme tarjoamaan koneisiimme oikean päästötason moottorin jokaiseen maanosaan”, jatkaa Kesäläinen.

Myös sähkökäyttöisiä lastaajia tehdään. Maailmalla on joitakin kaivoksia, missä kiven ajokin on toteutettu sähkökäyttöisillä dumppereilla tunnelin kattoon ripustettuja johtimia hyödyntäen. Tämä teknologia ei ole koskaan kuitenkaan yleistynyt, sillä johtimet vievät paljon tilaa tunnelin katossa. Kesäläisen mukaan maanalaisten kaivoskoneiden elinikä on noin 30 000 tuntia. Jos käytetty kone halutaan vielä toisarvoiseen käyttöön, se myydään pois noin 10 000—12 000 tunnin ikäisenä.

Koneiden elinikää voidaan ajatella tyypillisesti kahdella eri strategialla. Ensimmäisessä ajatusmallissa ei tehdä varsinaista peruskorjausta, vaan vaihdetaan komponentti kerrallaan. Näin kone ei ole kauaa pois tuottavasta työstä. Toinen vaihtoehto on, että ajetaan n.12 000-15 000 tuntia ja sen jälkeen muutaman kuukauden seisokin aikana vaihdetaan kaikki kuluvat komponentit ym. Tämän jälkeen edessä voi olla toinen samanmoinen työrupeama.

Akkukäyttö on tulossa

Automaatio tulee yhä vahvemmin myös kaivoksille. Miehittämättömien ajoneuvojen suunnistamisen apuna maan alla ei voida käyttää GPS-tekniikkaa, joten asia on toteutettu toisin. Kulkeminen ahtaissa tunneleissa perustuukin kiihtyvyys- ja kulma-antureiden käyttöön sekä lasersäteeseen. Seinämien rakenteet ulkonemineen on skannattu koneen muistiin, näiden tekniikoiden avulla koneet kykenevät kulkemaan tunneleissa itsenäisesti seiniin törmäämättä.

”Lastauskoneen kauha voidaan täyttää etäohjauksena ja kameroiden välittämän kuvan avulla toimistolta. Nykyversiot kykenevät ottamaan täyden kauhallisenkin jo täysin itsenäisesti sekä lastaamaan sen dumpperiin”, tietää Kesäläinen.

Myös akkukäyttöiset koneet ovat tulossa vauhdilla kaivoksiin. Monet vanhat maanalaiset kaivokset menevät jo useiden kilometrien syvyyteen, missä kohdataan eriasteisia vaikeuksia. Muun muassa lämpötila sekä kosteus nousevat ja happipitoisuus pienenee. Ilman pumppaaminen syvälle tulee kalliiksi ja kaivosyhtiöllä on joskus näissä tapauksissa kaksi vaihtoehtoa. Joko siirtyä päästöttömään sähköön ja/tai miehittämättömiin koneisiin tai sitten sulkea koko kaivos.

”Esittelimme MINExpossa viime vuonna ensimmäisen akkukäyttöisen, 22 tonnia painavan, Sandvik LH307B-lastaajan 6,7 tonnin kapasiteetilla ja kolmen kuutiometrin kauhalla. Tämä teknologia tulee yleistymään tulevaisuudessa. Sillä pystytään lastaamaan kaksi tuntia yhteen soittoon, minkä jälkeen vaaditaan 15 minuutin pikalataus seuraavaa kaksituntista rupeamaa varten”, jatkaa Kesäläinen.

Uudessa innovaatiossa on käytössä lithium-/titaaniakut. Suolapohjaisilla akuilla päästäisiin neljän tunnin työaikoihin, mutta niiden lataaminen on hidasta. Sandvikin lastaajan akkujen latauspiste vaatii jäähdytystä latauksen yhteydessä. Konttityyppinen latauspiste pitää sisällään sekä latausjohdon että vesiliittymän jäähdytykseen. Nopea lataus vaatii reilusti virtaa ja se taas aiheuttaa lämpenemistä ja jäähdyttämisen tarvetta.

”Messuilla akkukäyttöinen lastauskone herätti kiinnostusta ja kiitosta keräsi se, että siinä ei ole vaihdettavaa akkupakettia. Niiden käsittely vie aikaa, on vaarallista ja raskasta, joten lataukseen kytkeminen on vaivattomampaa”, päättää Kesäläinen.

Lue myös: Sandvikin kaivoskoneet: Matalalla profiililla

Internet: Sandvik Mining and Construction