Rotator, Dinlolift ja JLG - 40 vuotta yhteistä matkaa

Vuonna 2019 tuli kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Rotator Oy aloitti yhteistyön kotimaisen henkilönostinvalmistaja Dinolift Oy:n sekä yhdysvaltalaisen henkilönostinvalmistaja JLG:n kanssa. Nämä kaksi alan johtavaa valmistajaa, asiakassuhteiden vaaliminen sekä luotettavat ja turvalliset koneet ovat olleet avaintekijöinä pitkäaikaisen kumppanuuden rakentumiseen niin päämiesten kuin asiakkaidenkin suuntaan.

"Pitkät päämiesyhteydet takaavat, että asiakas voi luottaa meihin toimittajana koko koneen elinkaaren ajan. Olemme ylpeitä saadessamme edustaa näitä korkealaatuisia henkilönostimia, jotka auttavat nostamaan asiakkaan oma kilpailukyvyn entistä korkeammalle", kerrotaan Rotatorilta. Mutta mistä kaikki alkoi?

Rotator Oy oli 1970-luvun lopulla suurten muutosten edessä. Tuolloinen toimitusjohtaja Toni Virkkunen muistelee, miten henkilönostimista luotiin menestystarina, joka jatkuu edelleen vahvana.

Toni Virkkunen.

”Elettiin vuotta 1979 ja minut oli juuri nimitetty perheyrityksemme Rotator Oy:n toimitusjohtajaksi. Huomasin heti, että muutoksia on tehtävä, jos tästä aiotaan nousta”, kertoo innovaatioyrittäjä Toni Virkkunen, joka jatkoi isänsä Veikko Virkkusen vuosina 1955-1977 johtaman yrityksen vetämistä. ”Aluksi opettelin alaa ja kiertelin paikkoja. Päämerkit olivat tuolloin International Harvester ja Ingersoll Rand. Ymmärsin, että näiden merkkien kanssa ei ole tulevaisuutta.” Virkkunen ryhtyi aktiivisesti selvittämään, mikä voisi olla sellainen tuote, jota myymällä saataisiin rakennuskonealalla etumatkaa.

Yhdeksi Rotatorin selkärankatuotteeksi Virkkunen onnistui vuonna 1983 hankkimaan Hitachin maanrakennuskoneet. Samaan aikaan tehtiin myös henkilönostinhistoriaa. ”Rotatorin pihalla oli yksi Manlift-henkilönostin, mistä lienee siihen päätynyt. Katselin sitä, ja tuumin, olisiko tässä tulevaisuus. Tuohon aikaan pystytettiin putkitelineitä pieniäkin hommia varten, ja se oli minusta älytöntä”, Virkkunen muistelee. ”Lähdin Jenkkeihin, sillä halusin selvittää, kuka on kuka tällä alalla. Who is who in the business.”

Kuukulkija tuli maahan

Euroopassa henkilönostintuotanto oli olematonta, mutta Yhdysvalloissa asiaan oli jo päästy kiinni. Toni Virkkunen kertoo kierrelleensä valmistajia, kunnes JLG:n pääkonttorilla itsensä legendaarisen John L. Groven tapaaminen muodostui ratkaisevaksi käänteeksi. ”Silloin selvisi, että tämä on se tuote. Usein kyse on ihmisten välisestä kemiasta, ja Groven tapaaminen vakuutti minut”, Virkkunen sanoo. Näin sopimus JLG-henkilönostinten myymisestä Suomessa syntyi. Se oli samalla Euroopan ensimmäinen JLG-myyntisopimus. Sitten alkoivat työt.

”Aluksi mietittiin, millä Suomeen sopivalla nimellä näitä myytäisiin. Keksin sitten sanan ’kuukulkija’ ja sittemmin se on vakiintunut alalle yleisemminkin. Mutta aluksi se tarkoitti nimenomaan JLG:tä”, Virkkunen kertoo. ”Mainostimme sitä lähettämällä alan urakoitsijoille tahkojuustoa, tässä tulee pala kuuta”, hän jatkaa.

Uusi tuote alkoi tulla tutuksi, mutta moni koki sen hankintahinnaltaan kalliiksi putkitelineisiin nähden. Suuri läpimurto tapahtui vuonna 1980, kun Wärtsilän telakalla suoritettiin risteilyalus MS Nordic Princen pidennysurakka. Alus katkaistiin ja se sai 26 metriä lisämittaa väliin sijoitetun lohkon myötä. Työtä seurattiin mediassa tarkoin, ja koska suuressa roolissa olivat JLG-kuukulkijat, ne saivat myös runsaasti näkyvyyttä. Myös Mäntyluodon telakalla rakennetut öljynporauslautat toivat vastaavanlaista huomiota. Kuukulkijoiden kysyntä lähti kasvuun.

Kotimainen kumppani

Virkkunen piti samaan aikaan silmänsä auki myös muille tuotteille. Kurpan Konepajalla, Loimaalla, Mauno Kurppa suunnitteli korvaajaa hiipuvalle salaojakonemarkkinalle. Yhtenä ehdokkaana oli perässävedettävä henkilönostin, jolle Kurppa oli antanut nimeksi Dino. ”Menin tapaamaan Maunoa, ja meillä synkkasi heti. Ajattelimme ylhäällä tapahtuvasta työskentelystä ja sen tulevaisuudesta samalla tavalla. Ymmärsimme myös, ettei meitä näin ajattelevia ole monta. Vaistosin, että tämä on hyvä tehdas”, Virkkunen muistelee.

Yhteistyö alkoi Rotatorin ja Kurpan Konepajan välillä. Virkkunen kertoo, että se oli todellista yhteistyötä, ei pelkästään myyntiä. ”Varsinkin alussa suunnittelimme laitteita todella intensiivisesti yhdessä. Se oli todella käyttäjälähtöistä, katsoimme mikä kilpailijoiden laitteissa oli toteutettu mielestämme heikosti ja paransimme sitä. Hyvin nopeasti lisättiin esimerkiksi hydrauliset tukijalat vakiovarusteeksi.”

Joukkue pelasi yhdessä

80-luvun alkuaikoina henkilönostimia oli Suomessa ehkä noin sata, nyt arvio liikkuu jossakin yli 15 000 kappaleen tienoilla. Muutos on ollut suuri, ja se on näkynyt tietenkin myös käyttökohteissa tehostuneena ja nopeutuneena työnä. Ilman Rotatorin alkupanosta Virkkunen arvelee, että olisi kestänyt ainakin kolmesta viiteen vuotta pidempään, ennen kuin henkilönostimet olisivat rantautuneet Suomeen.

Virkkunen alleviivaa lopuksi, että ilman oikeanlaisia henkilöitä, tiimiä, tätä nykypäivään jatkunutta menestystä ei olisi syntynyt. ”Kaikki panivat ajatuksensa likoon ja yhdessä tehtiin. Rotatorin joukkue oli huippujoukkue, joka uskalsi lähteä tekeminen edellä mukaan. Minun roolini oli olla innostava johtaja, saada se me-henki päälle ja löytää oikeat ihmiset ympärille. Yhteisellä näkemyksellä ja rohkeudella päämiesten sekä Rotatorin tiimin kesken tämä kaikki saatiin aikaan.”