Radio-ohjattava puoliperävaunu

Ylijoki Kuljetus Oy on hake- ja puru- ja metsähakekuljetuksiin erikoistunut kuljetusliike. Heillä on myös metsähakkeen tekoa varten hakkuriauto, joten kuljetuksia haetaan myös maastosta. Haasteellisiin olosuhteisiin optimaalista ratkaisua on haettu radio-ohjattavilla akseleilla varustetuilla puoliperävaunuilla, joista toinen on Ylijoelle urakoivalla Wattiway Oy:llä. Ylijoki Kuljetus kuljettaa haketta muun muassa Tampereen Naistenlahden voimalaitokselle. Pakkasaikaan hakkeen menekki on suurta eikä voimalaitoksella ole juurikaan varastoa, joten toimitusten on sujuttava tasaisesti ja luotettavasti.

Syyskuun lopulla Tampereen kehätien varteen Nokian ja Ylöjärven välille syntyi terminaalialueelle hakekasaa, johon tuli haketta noin 45 000 kuution verran talven tarpeita tasaamaan. Haketus tapahtui maastossa Ylijoen Volvo FMX 6x6 -alustaisen Doppstadt-hakkurin toimesta ja kuljetus pääosin kahdella puoliperävaunulla.

Elokuussa haketta syntyi ja siirtyi terminaalialueelle 19 500 kuutiometriä hakkurin ja kahden puoliperäauton voimin. ”Ja elokuulla kului kolme ja puoli päivää hakkurin ollessa näytillä Metkossa”, huomauttaa Marko Ylijoki.

Ylijoen hakeautot ovat olleet aikaisemmin pelkästään täysperävaunuyhdistelmiä. ”Ongelmana niissä on yhdistelmän kääntyvyys varsinkin usein ahtailla haketuspaikoilla. Yhdistelmällä ei päästä kaikkiin paikkoihin ja siirtelyä on niillä enemmän, joskin kokonaiskuorma on suurempi kuin puoliperävaunulla. Samoin purkamista hidastaa, jos joutuu katkaisemaan yhdistelmän välillä”, kertoo Ylijoki. ”Myös nuppipaikat pitää pystyä tekemään ja ratkaisuna mietittiin myös vaihtolavaratkaisua, mutta siinä tulee vastaan niiden korkea omapaino.”

”Laurellilla laatu on ollut aina paikoillaan ja työ viimeisteltyä. Ratkaisut ovat kestäviä, mutta silti kevyitä, siis varsin optimaalisia. Niin tälläkin kertaa – tämä vaunu painaa 9 600 kg, mikä on helposti aivan tavallisen puoliperävaunun paino. Omat haasteensa tässä tuo muun muassa kiilamainen muoto, sillä etupää on matalampi kuin perä. Silti Laurell onnistui heti tämän koekappaleenkin kanssa”, kiittelee Ylijoki.

Muutoinkin yksityiskohdat on hiottu käyttöä varten. Esimerkiksi lavan etureunaan saadaan nostettua lippa, joka estää hakkeen lentämisen lavan yli. ”Doppstadt jaksaa kyllä heittää hakkeen aivan lavan eteen asti, mutta pitkällä matkalla hakesuihkun hajonta kasvaa. Lipan ansiosta lavan saa edestä asti täyteen, mikä on erityisen tärkeää puoliperävaunun kanssa. Tietysti lippa vähentää myös ohjaamon päälle tulevan hakkeen määrää”, sanoo Wattiwayn Samu Kivimäki. 

Perävaunun takimmaisten akseleiden radio-ohjattavuus on yhdistelmän ketteryyden salaisuus. Akseleiden ohjaus tapahtuu joko automaattisesti vetotapilla olevan tunnistimen avulla tai kauko-ohjaimella. ”Tämä ratkaisu on siitä hyvä, että mutkissa sähköinen automaattiohjaus osaa viedä perävaunua varsin hyvin vetoauton jäljissä eikä joskus pakko-ohjatuissa akseleissa esiintyvää yliohjautuvuutta esiinny tässä. Nopeuden noustessa ohjaus lukittuu automaattisesti”, sanoo Kivimäki. Autosta on järjestelmää varten ainoastaan sähkösyöttö, kaikki muu laitteisto on perävaunussa.

Radio-ohjauksella pyörät saadaan kääntymään jyrkempään kulmaan kuin automaattiajossa. ”Tällä pääsee hakemaan ihan hyvin nupipaikoistakin. Joskus pitää peruuttaa pitkiäkin matkoja ja aina ei edes näe taakse oikein mitään. Silloin hakkuriauton kuljettaja ohjaa perävaunua ja kuljettajan tehtäväksi jää veturin pitäminen tiellä.” 

Veturina niin Ylijoella kuin Wattiwayllä on telivetoiset R580 Scaniat. ”Olisihan etuveto joissakin paikoissa hyvä lisä, mutta toisaalta se tekisi korkeutta ja olisi pois kantavuudesta. Hyvin vähän näitä on tarvinnut vetää ja 6x6-vetävällä hakkuriautolla se kyllä käy”, sanoo Kivimäki.

Perävaunut ovat ketjupurkavia malleja. ”Ketjupurku on ainoa, mikä toimii varmasti myös talviolosuhteissa. Muovilattia on hyvin liukas, mikä osaltaan helpottaa purkua. Kaikkiin purkupaikkoihin ei edes pääse kippiautolla”, perustelee Ylijoki.

Näiden perävaunujen tilavuus on 96 kuutiometriä. ”Täysperäyhdistelmälle häviää noin 25 mottia kokonaiskuormassa. Nopeus on kuitenkin puoliperäratkaisun valtti ja alle 40 kilometrin matkoilla tällä saadaan enemmän tavara liikkumaan päivän aikana.”

Perävaunun etummainen akseli on nostettava. Tällä saadaan aikaan painonsiirtoa vetäville pyörille ja akseleille kääntyvyyttä. ”Vaunu seuraa hyvin veturia eivätkä renkaat murra. Vaikka asfaltilla ajaa ympyrää, eivät renkaat piirrä mustaa viivaa”, tietää Kivimäki.

Neljän kuukauden käyttökokemusten perusteella ei oikeastaan mitään tarvitse muuttaa. ”Laurell onnistui jälleen heti ensimmäisellä kerralla”, kiittelee Ylijoki.

Juha Kuusjärvi