Manitou MT 625 T Comfort - Minikurottajalla ketterästi

Manitou esitteli kurottajaperheensä alapäähän uuden mallin viime vuonna Baumassa. Kompakti, hieman alle 5000 kiloa painavan kurottajamalli MT 625 T korvaa mallistosta vanhan MT 620 –mallin. Sen kaksiosaisen puomin maksimi nostokyky on 2500 kiloa ja reilun kolmen metrin etäisyydellä eturenkaasta se kykenee nostamaan vielä 800 kilon taakan maasta irti. Trukkipiikeillä täyteen 5,85 metrin nostokorkeuteen nousee peräti 2000 kiloa, kun nosto aloitetaan korkeintaan 1,6 metrin etäisyydeltä.

Pikkumanitoun nostokaavio/-geometria on tyypillinen kurottajalle. Ylikuormittamista ei pysty tekemään, sillä automatiikka estää stabiliteettia uhkaavat nostot ja mykistää hydrauliikan tarpeen vaatiessa.
Ohjaamossa led –valojen rivi sekä äänimerkki kertovat, kun kriittistä pistettä lähestytään. Hydrauliikka myös mykistyy, kun mennään vaaralliselle alueelle. Esimerkiksi kauhan kippaaminen ei sitten enää onnistu ilman teleskooppijatkeen lähemmäs vetämistä. Tämä ominaisuus on kurottajassa välttämätön. Ilman sitä koneen saisi kyllä nokilleen tai kyljelleen.
Koeajossa varusteena oli Starkin SL2000 –siipilumikauha (1,1 m3) ja varsinainen työosuus oli nyt lumen aurausta ja kasausta. Trukkipiikkejä ei koeajossa päästy kokeilemaan.
Juha Helenius teki koneella jälleen lumitöitä Turussa.
Manitoun minikurottaja ei ole ehkä ihan parhaimmillaan lumitöissä, mutta suoriutuu sillä niistäkin. Konetyypin voi kuvitella olevan aivan omiaan yritykselle, jossa ympärivuotiseen käyttöön kuuluu nostotöitä, aurausta ja kuormausta. Myös kiinteistöyhtiön palvelukoneeksi minikurottajaa kannattaa harkita yhtenä konetyyppinä. Maataloudessakin sille varmasti käyttökohteita löytyy.
Kurottajan  ehdoton etu esimerkiksi pyöräkuormaajaan verrattuna on ylivertainen nostokorkeus. Saman painoiseen pyöräkuormaajaan verrattuna Manitou MT 620 koneella taakka nousee  yli kaksi metriä korkeammalle. Kuorma-auton lavalle lumen lastaaminen onnistuu sekin hyvin. Ja kun lumenkasaukseen tarkoitetut paikat kaupungissa ovat vähissä, pystyy Manitoulla tekemään melko korkean kasan jalkakäytäviltä ja pihoilta pois kerätystä lumesta.
Koneen kompakti koko (leveys 1,8 ja korkeus 1,9 metriä) sallii myös ahtaissa paikoissa operoinnin ja sisätiloihin voi hurauttaa kahden metrin levyisestä oviaukosta.
Suurin puute lumenaurauksessa on näkyväisyys kauhan tai auran reunaan etuoikealle. Istuin ja koko ohjaamo sijaitsevat matalalla ja puomi peittää näkyvyyden maantasoon oikealle eteen lähes tyystin. Ainakin lumihommissa kameran tai edes jonkinlaisen peilisysteemin asentaminen puomin oikealle puolelle olisi varmasti järkevää.

Nostorajoitin toimii


Kaatokuorma on siis kurottajassa varsin määräävä tekijä ja koneen saisi ilman nostoja rajoittavaa automatiikkaa helposti nurin. Kuormituksen lisääntyessä ohjaamon näyttöpaneliin syttyy valoja, ensin vihreitä ja stabiliteetin vähentyessä punaisia.
Lopulta taakan työntäminen etäämmälle estyy kokonaan, kuten myös kauhan kippaaminen. Lastatessa oppii nopeasti tietämään kuinka etäälle esimerkiksi täyden kauhan voi työntää ja vielä kipata tyhjäksi.
Täysi yhden kuutiometrin vetoinen lumikauha nousee kevyesti auton lavan reunan yli ja kippaaminen onnistuu. Ihan auton kylkeen ei edes tarvitse ajaa kiinni, vaan stabiliteetti sallii teleskooppivarren olevan ulkona jonkin verran. Täyttä lumikauhaa ei kuitenkaan koko liikeradalla pysty liikuttamaan.
Polttoaineen kulutus mitattiin yhdeksän tunnin ajalta ja tuntikulutukseksi saatiin lopulta 5,75 litraa tunnissa. Työ oli lumen aurausta, siirtoa ja siirtoajoa ja sitä tehtiin aika suurilla moottorikierroksilla, joten esimerkiksi rakennustyömaan passaushommissa päästään varmasti alhaisempaan lukemaan. Manitoun polttoainesäiliön tilavuus on 63 litraa ja näin ollen täysi tankillinen riittää melko pitkän työpäivän eväiksi.
Melutaso on kohtuullisen alhaalla. Tyhjäkäyntimelu on alle 70 ja työmelukin jää alle 80 desibelin. Nämä tosin ilman lämmityslaitteen puhallinta. Täydellä huminalla henkivä puhallin kun nostaa tyhjäkäyntimelunkin jo yli 80 desibelin.
Voimansiirto on hydrostaattinen ja siitä löytyy kaksi nopeusaluetta. Suunnanvaihtoon on keinukatkaisin joystick-vivussa. GPS –mittaus antaa nopeamman alueen maksiminopeudeksi 24 ja hitaamman työalueen 5 kilometriä tunnissa. Siirtoajossa kone kulkee vikuroimatta. Myös työntövoimaa koneesta löytyy, voimansiirto on sitkeää sorttia.
Kuormaimen nostonopeus on kutakuinkin keskitasoa, jos vertailukohtana pidetään pyöräkuormaimien vastaavia nopeuksia. Teleskooppiliike ja kauhan kääntö tosin saisivat olla joutuisampikin.
 

Ohjaamoon kulku helppoa


Ovi ohjaamoon leveä (900 mm) ja alhaalla olevaan ohjaamoon ei tarvitse kivuta. Pikemminkin voi laskea ahterinsa sivusta istuimelle. Sisään ja ulos on siis erittäin helppo mennä. Myös ohjaamo on aika tilava koneen kokoon verrattuna. Tosin leveyttä syö ohjaamon oikealla puolella sijaitseva moottori. Leveys siis on 750, korkeus 1470 ja pituus 1400 millimetriä kuljettajan hartialinjalta mitattuna.
Istuimelta on siis hyvä näkyväisyys muualle paitsi etuoikealle ja taakse. Puomi peittää näkyvyyttä työlaitteen oikeaan reunaan ja alhaalla istuminen rajoittaa takanäkyväisyyttä.
Kuormainta hallitaan varsin omintakeisella vivulla. Kyseessä on koko kämmenen alle sovitettava joystick.
Vivussa on puomiston sekä lisähydrauliikan hallinnat. Myös suunnanvaihto hoituu keinukatkaisimella. Teleskooppiliikettä ja lisähydrauliikkaa varten vivun vasemmassa sivussa on kaksi peukalopyörää.
Lumitöissä siipikauhan siipiä ohjataan toisella peukalopyörällä, vaihto tapahtuu vivun toisella puolella sijaitsevasta painonapista. Vipu vaatii vähän totuttelua, mutta ”sisäänajon” jälkeen se sopii käteen kyllä.
Ohjaamossa kuormituksen näyttö sekä varoitusvalorivistö sijaitsevat alhaalla oikealla. Niiden vieressä on toinen pyöreä näyttö, josta voi lukea kierrosluvun, polttoainemäärän ym. Näytön kehälle on keskitetty runsaasti erilaisia varoitusvaloja. Tämä päänäyttö on aika pieni.
Eri ohjaustapojen (nelipyörä-, etupyörä ja rapuohjaus) valinta on mekaaninen vipu kuormainvivun edessä. Sen käytössä saa olla tarkkana. Esimerkiksi nelipyöräohjaukselle vaihdettaessa, pitää pyörät ensin keskittää suoraan kaksipyöräohjaus asennossa. Ohjaamossa on merkkivalo pyörien suoralle asennolle.


Kylmää kyytiä


Manitou pääsi töihin todellisilla pakkasilla. Lämpötilat huitelivat pahimmillaan reilussa 20 miinusasteessa ja ranskalaiskoneen soveltuvuus arktisiinkin oloihin tuli tutkittua. Käyntiin kone hurahti aamuisin helposti ilman lohkolämmitintäkin ja lämmityslaitteessa riittää tehoa, vaikka ranskalaisinsinöörit tuskin koneita suunnitellessaan ottavat huomioon Siperian olosuhteita.
Sen sijaan mukavan lämpötilan löytäminen vaati oman hakemisensa  lämmityslaitteen katkaisimista. Paukkupakkasillakin tosin ohjaamon sai myös liian kuumaksi.
Kokonaisuutena Manitoun hallinta ja ohjaamo on koneen pieneen kokoon nähden onnistuneesti toteutettu. Ranskalaiset toteuttavat usein koneiden yksityiskohtia varsin omaperäisesti ja Manitoun ohjaamossa tätä filosofiaa edustaa parhaiten joystick –ohjain.
Hiljalleen symbolit eri katkaisimissa alkavat jo standardisoitua ja Manitounkin ohjaamossa eri katkaisimien käyttötarkoitus selviää aika hyvin jo symbolia tutkailemalla.
Suurin ohjaamon miinus menee kuten jo todettiin, näkyväisyydelle etuoikealle.
Kubotan moottori on sijoitettu pitkittäin koneen oikealle sivulle. Sekä moottori että alhaalla oleva puomi siirtävät koneen painopistettä alaspäin ja se lisää tietenkin tukevuutta ja parantaa osaltaan stabiliteettia.
Konepeitto paljastaa koko moottorin ja myös hydraulipumpun mainiosti näkösälle. Suodattimien yms. vaihto on helppoa.
Moottoriöljy ja suodatin suositellaan vaihdettavaksi 500 tunnin välein. Sama vaihtoväli on myös polttoaineen suodattimelle sekä hydrauliikan paluusuodattimelle. Hydrauliöljyn vaihtoväli on 1000 tuntia.
Polttoainesäiliön korkki sijaitsee koneen takaosassa alhaalla. Se on lukitun kannen takana ilkivallalta suojassa.

Katso korkearesoluutioinen Youtube-video tästä.

Internet-osoitteet:

 

www.konekesko.com

 

www.manitou.fr

Olli Päiviö