Koeajossa Takeuchi TB240

Olli Päiviö

Japanilainen minikaivukoneiden valmistaja Takeuchi uudistaa mallistojaan varsin harvoin. Yrityksen filosofiana on pitää hyvät ratkaisut pitkään muuttumattomina, sillä toimivaa konseptia ei ole järkevää jatkuvasti säätää. Mini- ja midikaivukoneiden myynti kasvaa edelleen maailmassa maarakennuskoneista kaikkein eniten vuosittain, joten Takeuchin pitäytymisen alle 16 tonnin koneissa ymmärtää. Erikoistutaan pieniin kaivukoneisiin ja tehdään ne mahdollisimman laadukkaiksi ja kestäviksi. Takeuchilla on hyvä maine kentällä maailmanlaajuisesti.

Tunnusomainen piirre pitkäperäisille Takeucheille on etukiinnitteinen kaivulaite ja tyvitaitto, joka jakaa käyttäjäkunnan mielipiteet kahtia. Toiset arvostavat ja toiset korvaavat mielestään sen antamat edut kauhanpyörittäjällä. Yhtä kaikki. Myös koeajossa käyneessä, noin neljä tonnia painavassa TB240-mallissa tyvitaitto on. Rutinoitunut ”rototiltin” käyttäjä ei juuri tyvitaittoa tarvitse, se tuli huomattua. Suomen maahantuojan, Honka Trading Oy:n Tomi Ylipaaston mukaan uusi TB240 korvaa vanhan mallin TB235, joka painoi 500 kiloa vähemmän eli noin 3,5 tonnia. Ulkonäöltään TB240 on, kuten muutkin uuden sukupolven mallit 230, 260 ja 290. Muotoilu on pyöreämpi kuin edellisissä, hieman kulmikkaammissa malleissa.

Kaikissa uusissa koneissa perää on lyhennetty nyt ja TB240:ssa ylitys telalinjasta on 495 millimetriä. Etäisyys kääntökeskiöstä vastapainon ulkoreunaan on 1365 millimetriä. Kaivuvakavuus on pysynyt aiemmalla tasolla, vaikka koneen ylävaunua on pystytty hieman lyhentämään. Lisähydrauliikkalinjojen määrä on nostettu nyt neljään pariin, kun aiemmin niitä oli kolme. Uusissa malleissa ohjaamo on yhteneväinen ja kasvanut mitoiltaan hieman: pituus 1200, korkeus 1550 ja leveys 1000 millimetriä. Koeajokoneessa oli 350 millimetrin levyiset kumitelat.

Konepeitto takana avautuu leveästi ja se onkin kooltaan aiempaa reilumpi.

Takeuchin TB-mallisto maahantuojan sivuilla käsittää yhdeksän tela-alustaista (0,8-14 t) ja yksi pyöräalustainen, 10,8 tonnia painava malli. Erittäin ahtaisiin tiloihin tarjolla on lyhytperäinen FR-perhe, johon kuuluu neljä mallia (2,6-8,7 t). Niiden erikoisuus on ohjaamon viereen puomin sivusiirron ansiosta nippuun nouseva puomi. Tyvitaittoa lyhytperäisissä ei siis ole ja nippuun erikoispuomin ansiosta niiden ylävaunu pyörähtää täysin alavaunun vaatimassa tilassa ympäri.

Koeajossa mitattua

Polttoaineen kulutus mitattiin neljän tunnin työjaksolla, johon kuului kalliopinnan raapimista puhtaaksi sekä kevyen ja kuivan pintamaan siirtämistä kohtuu moottorikierroksilla. Tyhjäkäyntiä sisältyi mittausjaksoon myös. Yanmarin (26,7 kW) nelisylinterinen dieselmoottori osoittautui erittäin pieniruokaiseksi. Kevyessä työssä se kulutti vain parisen litraa tunnissa. Neljän tonnin koneilla työ on useimmiten sitä kevyemmän sorttista, joten 70 litran vetoista polttoainesäiliötä ei läheskään jokaisen työpäivän päätteeksi tarvitse täyttää. Raskasta tavaraa isoilla kierroksilla lujaa mättävä saa toki varautua muutaman litran lisäkulutukseen tunnissa.

Kaivettaessa melutaso on noin 73 desibeliä (A).

Moottori alittaa Euroopan päästörajoitukset Stage IIIB ilman partikkelisuodatinta tai katalysaattoreita. Stage IV-vaihetta näin pienitehoisille moottoreille ei Euroopassa ole asetettu. Amerikassa Tier 4 final -vaihe on toteutettu hapetuskatalysaattorin ja partikkelisuodattimen avulla. Melutaso ohjaamossa on keskitasoa. Mittaus tehtiin kuljettajan korvan korkeudelta ja kaivumelu on varsin kohtuulliset 73 desibeliä. Melutaso tosin nousee alhalla lattian tasossa jo lähemmäs 80 desibeliä, mutta harvoin kuljettaja makaa ohjaamonsa lattialla. Ehkä korkeintaan hankalalta pomolta piiloutuessaan.

Taas mitattiin myös nostovoima kauhanpyörittäjän ja kauhan ollessa paikalla. Ne painoivat yhteensä noin 240 kiloa, mikä on suoraan pois nostokyvystä. Noin 800 kiloa nousee ylös täydellä ulottuvuudella koneen edestä ja takaa. Täysi, 240 litran vetoinen kauha täynnä maata liikkuu koko kaivualueella juohevasti koneen vakavuuden kärsimättä. Ja ainahan puskulevyn voi laskea maahan lisävakavuuden saavuttamiseksi. GPS-mittaus osoitti, että Takeuchin kahden nopeusalueen maksimi nopeudet ovat 4,9 ja 2,9 kilometriä tunnissa. Valmistaja tosin lupaa rusakkoalueelle 5,3 kilometrin tuntinopeuden. Siihen ei ihan päästy. Aiemmin koeajetuissa Takeucheissa ylävaunun pyöritysnopeus on ollut reilut kymmenen kierrosta minuutissa. Nyt sen nopeus jäi hieman alle kymmeneen.

Ohjaamosta havaittua

Uusi näyttö tarjoaa paljon eri varoitusvaloja sekä mittareita ja muuta dataa. Sen avulla voidaan myös säätää lisähydrauliikan linjoille omat arvonsa. Niitä saa nyt uusissa malleissa tehtaalta asennettuna neljä paria. Ohjaus tapahtuu painonapeilla näytön alta.

 

Takeuchin ohjaamon kulkureitti on hyvin väljä, sillä koko vasemman puoleinen vipukonsoli nousee ylös. Vipukonsolin etuosassa on tyypillinen vipu kaivulukkona. Lattia on tasainen ja ajoon on normaalit vipu-/jalkapolkimet, jotka on sijoitettu hyvään kulmaan käytön kannalta. Niiden vasemmalla puolella on jalkatuki ja oikealla siis tyvitaiton poljin. Se on lukittavissa jäykäksi eli tuki oikealle jalallekin löytyy. Kaksiosaisen etuikkunan yläosa nousee helposti ylös lukittuen kattoon. Alaosakin on poistettavissa nostamalla, jolloin eteen kaivualueelle on esteetön näkyvyys.


Nopea tyhjäkäynnille pudotus onnistuu myös oikeanpuoleisen kaiviviun painonapilla. Myös nopeusalueen vaihto on alistettu oikean kaivuvivun painonappiin.Kaivuvivut ovat Takeuchin omat, niitä ei koeajokoneessa ollut korvattu Engconin omilla vivuilla. Propo-ohjaukset asennetaan Takeuchiin jo tehtaalla. Lisähydrauliikan linjoja on saatavilla nyt neljä aiemman kolmen sijaan. Katkaisimia on sijoitettu perinteiseen konsoliin oikealle. Siitä hallitaan muun muassa automaattrisen tyhjäkäynnin kytkentää sekä power-toimintaa, joka antaa käyttöön maksimi tehot. Oletuksena käynnistyksessä on siis eräänlainen ECO-alue, mikä antaa madollisimman pienen polttoaineen kulutuksen.

Nopea tyhjäkäynnille pudotus onnistuu myös oikeanpuoleisen kaiviviun painonapilla. Myös nopeusalueen vaihto on alistettu oikean kaivuvivun painonappiin.

Japanilaista laatua

Katkaisinpanelin alapuolella sijaitsevat ilmastointilaite sekä radio. Käsikaasun rulla on sijoitettu oikeanpuoleisen kyynärnojan sisään. Puskulevyn vipu on kyynärnojan vieressä.

Näyttöruutu on uusi. Se ei ole kosketusnäyttö vaan sen valikoissa liikutaan sen alaosassa olevien painonappien avulla. Sitä kautta saadaan säädettyä monipuolisesti esimerkiksi lisähydrauliikkaa. Sujuva käyttö vaatii tosin totuttelemista. Entäpä sitten kaivaminen? Takeuchi on perinteisesti tunnettu hyvästä tarkasta hydrauliikastaan, eikä se petä tälläkään kertaa. Ainut miinus menee sille, että kaikki kaivuliikkeet eivät toimi voimansiirron kanssa samaan aikaan. Myös esimerkiksi ylävaunun pyöritys hidastaa lisähydrauliikan käyttöä. Hydrauliikka on nopea, mutta silti liikkeet ovat jouheita. Aika usein pienien minikaivukoneiden mootorille, hydrauliikkakomponenteille ym. on hankala päästä käsiksi. Takeuchissa tämä puoli on kunnossa. Konepeitto takana avautuu leveästi ja se onkin kooltaan aiempaa reilumpi. Pyöristettynä se myös avaa sivuille enemmän tilaa kuin aiemmin.

Myös oikeanpuoleinen sivuluukku on varsin suuri ja sen alta paljastuu muun muassa hydrauliventtiilistöt, akku, öljysäiliö, tankkauspumppu sekä jäähdyttimet. Monia pikkuluukkuja ei siis tarvitse avata. Voikin sanoa, että huolto- ja tarkistushommat on helppo tehdä. Vaikka kyseessä on nyt uusi sukupolvi, tunnistaa koneen kaikkine ominaisuuksineen selvästi Takeuchiksi. Muutokset eivät loppujen lopuksi ole kovin suuria ja tämä vahvistaa japanilaisyrityksen mainetta entisestään.

Jatkuva asioiden ja teknisten ominaisuuksien vatkaaminen ei ole eduksi. Takeuchin ostaja tietää uusienkin mallien myötä edelleen mitä saa: luotettavan ja tehokkaan, japanilaisella laadulla leimatun peruskaivukoneen ilman kommervenkkejä.