Kairausalalle luodaan tulevaisuutta

Suomen Malmi Oy, eli kansainvälisesti Drillcon Smoy, panostaa tulevaisuuteen henkilöstöpolitiikallaan, jossa uusia nimiä on nostettu vastuupaikoille ja kairaajille järjestetään esimerkiksi ammattitutkintomahdollisuus ensimmäisenä Suomessa. Tulevaisuutta alalla onkin näkyvissä, sillä Suomessa on avattu ja tullaan lähitulevaisuudessa avaamaan useita uusia kaivoksia. Kalustopuolella Smoy investoi viime vuonna kahteen identtiseen maanalaisiin kairauksiin tehtyyn laitteeseen, joissa kairausyksiköt ovat mallia Sandvik DE130.

Suomen Malmi Oy:n toimitusjohtaja Tuomo Laitinen kertoo, että Smoyssa on käynnissä eräänlainen sukupolvenvaihdos – nuorta väkeä on saatu vastuullisiin tehtäviin ja yhtiössä on panostettu koulutukseen uusien ammattilaisten saamiseksi alalle järjestämällä kairaajakursseja. Smoy on ollut edelläkävijä myös kairaustoimialaa palvelevan ammattitutkinnon saamiseksi Suomeen ja yhtiön aloitteesta kaivosalan ammattitutkintoa uudistettiin siten, että myös kairaajien on mahdollista suorittaa tämä tutkinto. Ensimmäiset tämän tutkinnon suorittajat antavat näyttöjä nyt tammikuun puolivälissä.

”Yrityksemme palveluksessa olevan henkilöstön osaamisella on tärkeä ja keskeinen merkitys pelikentällä pärjäämiselle. Yrityksen osaaminen on henkilöstön osaamista ja sen kehittäminen ja hyödyntäminen on keskeinen kilpailuetu – myös kilpailtaessa henkilöstöstä. Tosiasia, että lähivuosina vanhaa kaartia on siirtymässä eläkkeelle ja tilalle tarvitaan uusia osaavia käsipareja, näkyy myös meillä Suomen Malmi Oy:ssä”, toteaa koulutusprojektissa mukana ollut ylityönjohtaja Matti Alaverronen. Hän on pitkän linjan kairausasiantuntija, jolla on kokemusta alasta yli 40 vuoden ajalta.

Kansainvälistä toimintaa

Smoy:n historia juontaa vuodesta 1935, jolloin Suomen valtio perusti sen etsimään malmeja ja aloittamaan kaivostoimintaa. Yhtiö yksityistettiin 1990-luvun alussa ja vuonna 2007 se siirtyi Drillcon-ryhmään Drillcon Abp:n ostetua sen koko osakekannan.

”Smoy oli tuolloin liikevaihdoltaan hitusen suurempi yhtiö kuin sen ostanut Drillcon”, kertoo Smoyn kaikesta kairaustoiminnasta vastaava kairauspäällikkö Miika Kalliokari, joka 33-vuotiaana edustaa Smoyn nuorta kaartia. ”Yhtiöiden toiminnot täydentävät hyvin toisiaan, sillä meillä pääosa kalustosta on maanpäällistä ja Ruotsin sisaryhtiöllä Drillcon Corella pääpaino on maanalaisessa kalustossa. Meillä on lisäksi tarjottavana geofysikaalisia mittauspalveluja ja geologipalveluja, mitkä täydentävät tarjontamme. Urakoista teemme pohjoismaissa yhteistarjoukset ja kohteelle lähtee sopivin yksikkö, joko meiltä tai Ruotsista.”

Dillconin pääkonttori sijaitsee Norassa ja saman kadun varressa aivan vastapäätä Sandvik Noran tehdasta, jossa Sandvikin kairauslaitteet valmistetaan. Yhtiöillä onkin tiivis yhteistyö ja Drillcon Coren kaikki kalusto on sandviklaista.

Drillcon-ryhmään kuuluu Suomen Malmi Oy:n ja Ruotsissa toimivan Drillcon Core AB:n lisäksi portugalilainen Drillcon Iberia SA, joka liikkuu eniten ympäri maailman. Iberialla on kymmenkunta kairausyksikköä sekä kahdeksan nousuporauslaitetta, joista kaksi on paraikaa Suurikuusikon kaivoksella. Myös Smoy liikkuu ympäri maailman ja on käynyt kairaamassa kaikilla mantereilla Etelänapamannerta lukuun ottamatta. Pääasiassa sen työmaat ovat nykyään kuitenkin Suomessa, jonkin verran Ruotsissa ja muualla Itämeren ympäristössä.

”Kovan kiven osaaminen ja suomalaiset yhteistyökumppanit ovat vieneet meitä eri puolille maailmaa”, kertoo Alaverronen, joka itsekin on ollut mukana näillä kaukaisilla kohteilla.

Liikkuvaa kalustoa

Pääasiassa Smoyn kairauskalusto on maanpäällisiin kairauksiin tarkoitettua ja niitä yhtiöllä on 15 yksikköä. Maanalaisiin kohteisiin tarkoitettuja yksiköitä on aktiivisessa toiminnassa viisi yksikköä.

Maanalaisissa kaivoksissa on siirrytty käyttämään pääasiassa mobiileita kairausyksiköitä. ”Tela-alustaisia yksiköitä on ollut käytössä 1980-luvulta lähtien, mutta vasta tällä vuosituhannella kaivosyhtiöt ovat alkaneet vaatia itsekulkevia yksiköitä”, selittää kairaustyönjohtaja Mika Mäkinen, jolla on pitkä kokemus alasta, pian 19 vuotta. Alkuun hän toimi kairaajana ja viimeiset kymmenen vuotta ennen nykyiseen tehtävään siirtymistä pyöritti varikkoa. Nyt hän toimii teknisenä tukena maastoon päin.

”Erityisesti lyhyillä rei'illä mobiilialustasta on etua. Reiälle asettaminen on telaston ansiosta nopeampaa ja kevyempää verrattuna ilman alustaa varustettuihin yksiköihin. Mobiilin laitteen kanssa ei olla myöskään kaivosyhtiön siirtokalustosta riippuvaisia, mikä vähentää seisokkiaikoja. Mobiilin laitteen mukana kulkevat myös tarvikkeet.”

Kaksoset

Smoyn viime vuonna hankkimat kaksi identtistä Sandvik DE130 -kairausyksikköä varustettiin tela-alustalla. DE130 edustaa niin sanottua tuhannen metrin kairauskalustoa. Alustaksi valittiin minikaivukone ja kairausyksikön asentamisen sen päälle urakoi Smoyn toiveiden mukaisesti Geomachine Oy.

”Tämä minikaivurialusta on osoittautunut hyväksi ja nopeaksi”, kehuu Mäkinen. ”Ensimmäinen vastaava yksikkö rakennettiin vuonna 2008 ja tämä on parannettu painos siitä. Lähes kaikki parannuskohteet koskivat alustaa ja yhteensovittamista – itse kairauskone on hyvä ja se on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana hyvin vähän.” Samainen kairauslaite tunnettiin aikaisemmin nimellä Onram 1000 ja sai nykyisen nimensä Sandvik DE130, kun Sandvik yhtenäisti laitteidensa nimistön vuonna 2007.

Ensimmäinen näistä kahdesta yksiköstä valmistui kesäkuussa ja se on kairannut siitä lähtien Huittisissa Jokisivun kaivoksella. Toinen yksikkö valmistui heinäkuussa ja sillä on kairattu muun muassa Länsimetro-hankkeella salmien alituskohtien kallioperän tutkimuskairauksilla.

Yhä syvemmälle

Malmikairausten ohella tärkeä osa Smoyn toimintaa ovat infrarakentamisen suunnittelua tukevat kairaukset. ”Suunnitteluvaiheessa olevat isot infrahankkeet työllistävät meitä. Nyt on käynnissä esimerkiksi Länsimetron mahdollisen jatko-osan maaperätutkimukset, jossa olemme kairaamassa. Infrapuoli työllistää kapasiteetistamme 10-30 prosenttia ajankohdasta riippuen”, sanoo Kalliokari.

Malmit löytyvät jatkossa yhä syvemmältä ja tämä näkyy myös kairaussyvyyksissä. ”Kun vielä -80 ja -90 -luvun kairaussyvyydet olivat pääasiassa 300-700 metriä, halutaan nyt yli kilometrin reikiä. Suomen olosuhteet, joissa kairauksia tehdään usein soisen maaston alueilla, eivät suosi järeää kairauskalustoa. Myös ympäristönsuojelunäkökohdat on otettava aina huomioon ja nekin osaltaan rajoittavat kalustoa”, selittää Alaverronen.

 

Juha Kuusjärvi