Iveco Trakker AT260T50 – ajetaan me tandemilla

Iveco Trakker kävi kauneusleikkauksessa, jonka myötä ajokin ulkonäkö sai piirteitä Stralis-veljestä. Sukunäköä tuo muun muassa yhtäläisen maskin käyttäminen kummassakin mallissa. Ivecon myynti- ja rekisteröintimäärät ovat viimeisen parin vuoden ajan kääntäneet maahantuojan suupieliä hymyyn ja nyt Delta Trucks on päättänyt ottaa Trakkerin avulla entistä vahvemman otteen myös suomalaisesta puutavara-autoilusta.

Maahantuojan mukaan tällä hetkellä vihreää kultaa kiskoo metsästä tehtaille kolmisenkymmentä Trakkeria, joiden tukena liikkuu muutamia Stralis-puuautoja. Iveco Trakkerin merkittävänä vahvuutena raskaan puutavara-ajon kannalta pidetään vahvaa alustarakennetta. Telivetoista ja napaperäistä koeajokkiamme vauhditti 500 hevosvoiman Cursor 13-kone, joka täyttää Euro 4-päästönormin SCR-teknologian avustamana. Ohjaamoksi ajok­kiin oli valittu korkea AT-makuuohjaamo, joka sopii kokonsa puolesta myös metsäautotielle. Päällirakenteet olivat Kongan Konepajan käsialaa, perävaunu sen sijaan oli kotoisin Nummelan Briab-tehtaalta.

Tuttu voimalinja

Trakker-malliston väkevin moottori on koeajokissammekin ollut 500 hevosvoimainen Cursor 13, jota on saatavilla myös 410 ja 450 hevosvoimaisena versiona. Tehokkaimman vaihtoehdon suurin vääntömomentti, 2300 Nm on käytettävissä moottorin pyörimisnopeudella 1000-1525 r/min. Maksimiteho sen sijaan löytyy kierroslukumittarin neulan asettuessa lukemien 1525 ja 1900 r/min välille.

Vaihteistona koeajokissa käytettiin ZF:n valmistamaa 16-portaista aluejakajavaihteistoa, joka perustuu edelleen tuttuun tupla-H kaavioon. Etuakselilla käytettiin kolmilehtisiä paraabelijousia, takana jousitusta oli vahvistettu lisälehdellä, joten paraabelipakassa oli neljä lehteä. Huojunnan vähentämiseksi oli takapäähän asennettu myös iskunvaimentimet. Vauhdin hillitseminen hoidettiin etuakselilla levyjarruin, takapään hidastamisessa sen sijaan oli turvauduttu edelleenkin rumpujarruihin.

Ohjaamouutta

Merkittävimmät uudistukset kohdistuivat viimeisimmällä varikkokäynnillä ohjaamotiloihin, lähinnä ulkokuoreen. Maskin ripojen määrää harvennettiin aikaisemmasta ja kylkipeltejä pokattiin uuteen muotoon. Samalla vuoteen alla sijaitsevien säilytyslaatikoiden kokoa kasvatettiin aikaisempaan verrattuna. Sisätilojen suurin uudistus kohdistuu värimaailmaan.Aikaisempi pirteänpunainen verhoilu on vaihtunut konservatiivisempaan siniseen verhoilukankaaseen.

Trakkerin kojelauta on yksinkertaisen selkeä kaikkine käyttökytkimineen. Suurin epäkohta on perua suorasta kojelaudasta, joka vie keskikonsolissa sijaitsevat kytkimet kauas kuljettajasta. Kytkinten sijoittelu on selkeää, joten oikean namiskan löytyminen sujuu vaivatta. Ivecon käyttämä infojärjestelmä on hyvin kattava useine valikkoineen. Kuljettaja voi seurata niin polttoaineenkulutusta, ajoaikoja kuin keskinopeuttakin ohjauspyörän kytkimillä hallittavasta infonäytöstä. Järjestelmän käyttöön tottumaton kuljettaja ei tosin saa ulosmitattua järjestelmän hyötyjä, sillä valikoiden käyttäminen vaatii perehtymistä opaskirjan saloihin.

Pinon vierestä

13-litrainen Cursor-kone osoittautui mukavaksi työkaveriksi. Kiitosta ansaitsee varsinkin alavääntö, sillä moottorissa on selvää eloa jo alhaisella pyörimisnopeudella. Esimerkiksi risteysajossa tai mäen päällä kierroslukumittarin neulan voi huoletta antaa pudota alle 1000 r/min. Moottori jaksaa kammeta itsensä vaivatta paremmille vääntö- ja tehoalueille jopa 600-700 r/min pyörimisnopeudelta ilman värinöitä, mistä suurin kiitos on annettava muuttuvageometriselle turboahtimelle. Moottori vastaa myös verrattain ripeästi kaasu­polkimen painallukseen, mikä edes­auttaa matkantekoa metsäautoteillä.

Etenemiskyvyn parantamiseksi autossa oli kaksitoiminen telinkevennin, joka oli toteutettu kahdella ilmapalkeella. Helpompia maastoja ajatellen keventimeen voidaan ohjata 5 barin paine, mutta paikkaan, missä autosta ja miehestä otetaan kaikki irti, voidaan mennä 9 barin paineella. Pienemmän paineen käyttöä suositellaan myös talvikelissä, sillä kuoppainen metsäautotie, reilun 20 tonnin telimassa ja rapea pakkanen eivät ole ilmapalkeen kestävyyden kannalta paras mahdollinen yhdistelmä. Kaksi lisäilmasäiliötä, joiden yhteistilavuus on 80 litraa, varastoivat riittävästi ilmaa keventimen nopeaakin käyttöä ajatellen. Taka-akseliston iskunvaimentimet tekevät menosta vakaampaa varsinkin telinkevennintä käytettäessä. Muutoinkin ne tasaavat matkantekoa ja ainakin koeajossa olleella kuormalla meno oli hyvin vakaata.

Kevytkäyttöinen keppiaski

Kuljettajan kannalta Trakker on käteen käyvä työkalu, vaikkei se kaikkien automiesten mielestä oikein puuautoksi sovellu. Tupla-H vaihteiston käyttäminen vaatii totuttelua, mutta ajatusmaailman sisäistämisen jälkeen vaihteisto on helppokäyttöinen.

Niin koeajokissa, kuin myös aikaisemmin ajamissamme Trakkereissa ilmatehostettu vaihteensiirto on toiminut täsmällisesti ja kevyesti. Yksi huomattava seikka vaihteiston kannalta on se, että kytkinpoljinta on muistettava pitää puolittajan käyttämisen yhteydessä pohjassa riittävän kauan, jotta uusi vaihde kytkeytyy. Ivecon insinöörit ovat asentaneet puolittajan katkaisijan kytkinpolkimen liikeradan loppupäähän, jotta kytkin olisi vaihtamishetkellä täysin vapautunut.

Kytkimessä on myös lähestymisanturi, joka antaa luvan vaihteiston ilmatehostukselle vasta, kun kytkinpoljin on painettu lähes pohjaan. Näillä keinoilla synkronointirenkaille on saatu entistä pidempi kestoikä. Koeajon perusteella puolittajan käytön tarve on kuitenkin vähäistä, sillä jo 8-portaisesta päävaihteistosta löytyy useimpiin ajotilanteisiin sopiva välitys.Kokonaismassaltaan 60 tonnin yhdistelmän saattaminen marssivauhtiin onnistuu ilman puolittajan lipsuttelua, varsinkin jos kiihdytettäessä malttaa vedättää kierroslukumittarin neulan yli 2000 r/min.

Iveco luottaa edelleen 16-portaiseen vaihteistoon, josta moni valmistaja on siirtynyt keveämpään 12-portaiseen. Nähtäväksi jää, millainen on Ivecon kauaskantoinen ajatusmaailma vaihteistoasiassa. Vetoauton rengastus oli toteutettu maaston ehdoilla, sillä karkea palapintakuvio välitti ohjaamoon melkoisen rengasmelun maantienopeuksissa.

Yhdistelmänä ajettaessa jarrut olivat kevytkäyttöiset ja ne hidastivat menoa mukavasti, mutta pelkkänä nuppina ajettaessa jarrupoljinta sai painaa voimiensa takaa hidastuvuuden aikaansaamiseksi. Hidastuvuutta voi parantaa myös ohjauspylvään viiksellä hallittavalla TurboBrake-moottorijarrulla.

Pankot päälle ja puistoon

Koeajokin varustelu rungon maalauksineen oli mäntyharjulaisen Kongan Konepajan käsialaa. Ohjaamolla varustettu Kesla 2009 -nosturi istui rungon sisäpuolella sijaitsevassa pukissa, joka voidaan lukita kahdella hydraulisylinterillä huojunnan estämiseksi. Kongan toteuttama pukkimalli mahdollistaa nosturin ajamisen pitkälle kuormatilaan, mikä mahdollistaa taasen joko lyhyen vetoaisan käytön tai perävaunun etuylityksen kasvattamisen.

Nämä kumpikin ovat seikkoja, jotka parantavat yhdistelmän käsiteltävyyttä metsässä. Koeajokin pankot olivat Pankkopörssin valmistetta ja kuormansidonta hoitui kahdella ilmatoimisella kiristäjällä. Kongan käsialaa olivat myös ketjuttamista helpottavat ilmatoimiset lokasuojat.

Trakkerin perässä seurasi Nummelassa valmistettu kiinteärunkoinen, siirtopankoilla varustettu Briab-perävaunu. Kolmilehtisin paraabelijousin varustetun perävaunun vauhdin hillitseminen hoitui perinteisin rumpujarruin. Ketteryyden parantamiseksi sekä ensimmäisen että kolmannen akselin päällä oli ilmapalkeet, joiden avulla toinen ja viimeinen akseli saadaan nostettua lähestulkoon ilmaan myös kuormattuna. Perävaunun pankkoina käytettiin Alucarin Alu 70 alumiinipankkoja. Kuormansidonta hoitui vetäjän tavoin ilmatoimisilla kiristäjillä.

Konepörssi A.P.