Huomennakin tarvitaan kuljetusalan osaajia

Autonkuljettaja, tavattiinpa hänet sitten kevyen jakoauton, raskaan puuauton tai kaupunkioloissa liikkuvan linja-auton ohjauspyörän takaa on useimmiten ammattimies tai -nainen, joka on saanut perustavaa laatua olevan kuljettajakoulutuksen autokoulussa aikuisuuden kynnyksellä. Kokemus tuo varmuutta myös ajamiseen, jota ei opita vain koulun pulpetissa istumalla. Kulmaperuutus terminaalin pihassa pimeälle puolelle, ajaminen pysäkkikatoksen kupeeseen matkustajien ääreen tai puikkelehtiminen kaupunkien kujilla vaatii lukemattomien tuntien harjoittelua – välillä epäonnistumisiakin. Ajaminen on hyvää harjoitusta ajotaidon opettelulle.

Maailma ei kuitenkaan ole enää entisellään, kuljettaja kun ei ole enää pelkkä kuljettaja. Ajamisen ohella kuljettajan arkeen kuuluu lukuisia työvaiheita, joiden hallinta vaatii kokonaan toisenlaista suhtautumista ja osaamista. Kuljettaja on enemmänkin asiakaspalvelija, jonka on tunnettava niin lähettäjän kuin vastaanottajankin ominaispiirteet ja vaatimukset.

Vaatimustason kasvun myötä myös kuljettajan on päivitettävä osaamistaan työuransa aikana. Jatkuva opiskelu ja oppiminen ovat tunnusomaisia piirteitä 2010-luvun kuljetusalalla. Koulutuksen lähtökohtana on usein tarve – EU-tasolla nähtiin tarve kuljettajien jatkokoulutukselle.

Kuorma ja linja-autonkuljettajien ammattipätevyyskoulutus perustuu EU:n direktiiviin, jonka mukainen laki astui Suomessa voimaan 1.8.2007. Laki määrittelee perustason ammattipätevyysvaatimukset ja jatkokoulutusvaatimukset, jotka pääpiirteissään tarkoittavat seuraavaa; Perustason ammattipätevyyskoulutus venyi 140 tai 280 tuntiin ja jokaisen alalla jo työskentelevän on käytävä viiden vuoden aikana 35 tunnin jatkokoulutus.

Kiire tulee, se on selvä

Perustason ammattipätevyyskoulutusta annetaan nykyisellään lähinnä ammatillisissa oppilaitoksissa sekä Puolustusvoimissa. Autokoulujen tarjonta C- ja CE- ajokorttiluokkiin on kaventunut aikaisemmasta varsin huomattavasti lähinnä kasvaneiden tuntimäärien ja kustannusten vuoksi. Harvassa ovat ne nuoret, joilla on halua istua 280 tuntia autokoulun jakkaralla vailla varmuutta ajokortin tarpeellisuudesta. Kuorma-autokortin suosion hiipumisella taasen saattaa olla huomattaviakin vaikutuksia pitkällä juoksulla. Riittääkö Puolustusvoimien ja ammatillisten oppilaitosten tuottama aines takaamaan tulevaisuuden kuljettajatarpeen?

Huomattavasti lähempänä on kuitenkin huoli kuljetusten ja kuljettajien tilanteesta vuonna 2014, jolloin kuorma-autonkuljettajilla tulisi olla suoritettuna ensimmäinen viidestä koulutuspäivästä koostuva 35 tunnin jatkokoulutuspaketti.

”Suomessa lasketaan olevan noin 100 000 jatkokoulutusvaatimuksen piirissä olevaa kuljettajaa, jolloin koulutuspäiviä pitäisi kertyä kaikkiaan noin 500 000. Toukokuussa 2010 koulutuspäiviä on merkitty TraFi:n rekisteriin noin 90 000, vaikka tasaisella vauhdilla määrän pitäisi olla ainakin kaksinkertainen”, valottaa koulutuspäällikkö Eino Simonen huolestuttavaa tilannetta.

Trendin jatkuminen vastaavalla tasolla tarkoittaisi, että rekisterimerkintöjä kertyisi vuoden 2014 syyskuuhun mennessä alle 250 000. Tämän mukaan puolet maamme kuljettajista olisi vailla ammattipätevyyttä direktiivin mukaisen pätevyysvaatimuksen astuessa voimaan 10.9.2014. Koulutusten suosio toki lisääntyy määräajan lähestyessä, mutta Simosen mukaan tämän hetken koulutusvauhti on hyvin huolestuttava, sillä kuljettajien puute vaarantaa kuljetusten toimivuuden vuoden 2014 lopulla.

Simosen mukaan kentällä uskotaan kovasti siirtymäaikaan, joka antaisi jatkoaikaa koulutuksille. Tätä ei kuitenkaan ole tulossa, joten jokaisen kuljettajan olisi nyt raivattava allakastaan tila viidelle koulutuspäivälle.

Simosen mukaan koulutustarjonnan puute ei ainakaan ole esteenä opiskelulle, sillä lähes 300 kouluttajalla on tällä hetkellä tarjolla noin 1100 erilaista koulutusohjelmaa, joista varmasti löytyy ajankohtaista ja uutta tietoa useimmille kuljettajille.

Pakosta mahdollisuuteen

Pakko-sanalla on paha kaiku. Pelkästään sen kuuleminen nostaa selkänahan kananlihalle ja samalla mieleen hiipii ajatuksia inhottavasta ja vastenmielisestä tapahtumasta. Ammattipätevyysdirektiivin tuomat koulutukset olisikin hyvä ottaa mieluummin mahdollisuutena.

”Monesti puhummekin koulutusmahdollisuudesta ja kuljettajien valmennuksesta”, valistaa tuotepäällikkö Sakari Kokkonen Volvolta, jonka mukaan negatiiviset ennakkoasenteet koulutuksista kääntyvät lähes poikkeuksetta myönteisiksi koulutuspäivän aikana.

Volvolla on pitkä historia autovalmistajana, jatkossa globaali toimija haluaa olla entistä merkittävämmässä roolissa myös kuljetusratkaisujen tuottajana, jolloin korostuvat muun muassa tietojärjestelmien ja kuljettajakoulutuksen merkitys.

Suomessa Volvo Trucks Finland ja Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry ovat solmineet yhteistyösopimuksen, jonka tavoitteena on tarjota kuljettajille laadukasta ja ammattitaitoa kohentavaa koulutusta. Keskeisiä tavoitteita ovat myös kuljetusalan imagon, asenteiden sekä kuljettajien hyvinvoinnin parantaminen.

”Yhteistyössä Volvon kanssa tarjoamme hyvin kattavaa ja laadukasta koulutusta ja vaikutamme osaltamme myös työ- ja liikenneturvallisuuteen”, toteaa SKAL ry:n toimitusjohtaja Iiro Lehtonen.

”Kuljettajakoulutus on yksi tavoista, joilla voimme auttaa kuljetusalaa kehittymään turvallisempaan ja ympäristöystävällisempään suuntaan. Samalla voimme tarjota kuljetusyrittäjille heidän liiketoimintaa hyödyntävää ja tukevaa koulutusta, joka on mielestäni nähtävä kustannussäästöjä tuovana investointina”, summaa Volvo Trucksin Ulf Strömsholm.

Kuinkas kunnat ja kaupungit?

Kuorma-autonkuljettajien ammattipätevyysdirektiivi velvoittaa kokonaismassaltaan yli 3,5 tonnin ajoneuvon kuljettajan suorittamaan viiden päivän mittaisen ammattipätevyyskoulutuksen 10.9.2014 mennessä. Huolestuttavan moni uskoo koulutusvaatimuksen koskettavan vain ja ainoastaan päätoimisia autonkuljettajia. Todellisuudessa direktiivi ulottaa vaikutuksensa myös autoa satunnaisesti ajavaan rautakaupan varastomieheen, kauppapuutarhan puutarhuriin ja kaupungin puutarhajaoksen sekatyöläiseenkin.

Direktiivi ei kosketa työntekijää, joka kuljettaa kuorma-autolla työmaalle itse käyttämiään työkaluja tai tarvikkeita. Jokainen putkimies tai timpuri voi siis ajaa omalle työmaalleen tarpeita ilman ammattipätevyyttä, mutta ajettaessa tavaroita kaverin tai työntekijän käyttöön astuu kuvioon ammattipätevyysvaatimus. Vastaava tilanne syntyy, kun kaupungin palveluksessa oleva työntekijä ottaa tallista kokonaismassaltaan 3,55 tonnin, kuorma-autoksi rekisteröidyn tuloksentekijän. Ammattipätevyyttä ei vaadita, jos kuljettaja jää itse leikkaamaan puistonurmea kyydissä olleella briggsstrattonilla. Viiden päivän mittainen koulutus kuitenkin vaaditaan, jos leikkurin kahvaan tarttuu kesätyöntekijä.

Kentällä puhutaan ja vakuutellaan direktiivin koskettavan vain ammattimaisessa ajossa olevien, liikenneluvallisten autojen kuljettajia. Koulutusta vaaditaan myös yksityisessä ajossa olevien autojen kuljettajilta. Verotustekniset seikat ovat ohjanneet raskaiden pakettiautojen rekisteröintiä kuorma-autoksi, mutta ajokorttiasiat saattavat piakkoin kääntää rekisteröinnit pakettiautovoittoisiksi.

Ari Perttilä