Antero Sallinen on useamman konemerkin mies

Omat työpäivät kuluvat yleensä pyöräalustaisen kaivukoneen puikoissa, mutta luonistuu se tela-alustaisellakin työskentely. Tänä vuonna hankittu Volvo EC210C ja Sallinen löytyvät loppusyksystä Helsinki-Vantaan lentoaseman kupeesta. Finavialle mies on työskennellyt jo kymmenisen vuotta. Työmaat löytyvät Jyväskylän eteläpuolelta.

”Tähän tontille tulee huoltoasema ja vuokra-autojen pesutilat. Parhaillaan rakennetaan mm. huoltamon mittarikenttää. Paikalta väistyi taksiasema ja myös tuo viereinen Shell tulee poistumaan”, alottaa Sallinen.

”Finavia vastaa putkituksista ja minä kaivan kanaalit mm. kaukolämpöä, viemäröintiä ja sadevesiviemäriä varten. Eli siis kaikki lvi-järjestelmät maarakennuksen osalta. Kaadot voivat tällaisessa projektissa olla hyvin pieniä. Kaikki mitataan laserilla ja lattamies on aina mukana. Syvyysmittaria ei Volvossa ole. Jossain kaatopaikka- tai tietyömaalla sellainen on tarpeellinen, kun leikkaukset ovat isoja. Täällä lyhyet linjat punnitaan aina tarkasti laserilla”, valistaa Sallinen.

Sallinen aloitti maarakennushommat 80-luvulla Valtra613 –kaivurikuormaimella. Sen jälkeen uraa jatkettiin kolmen peräkkäisen Lännen C20 –kaivurikuormaimen puikoissa. Nopeasti ja sujuvasti mies kertaa koko mittavan konehistoriansa. Puheessa vilahtelevat kaikki ns. perinteiset maarakennuskonemerkit. Eikö merkkiuskollisuus olekaan suomalaisen urakoitsijan perushyve tai -pahe?

”Jossain vaiheessa 2000-luvulla konekaupoissa pyydetty väliraha nousi yhtäkkiä suureksi. Silloin viimeistään minäkin tajusin, että ei kannata pitäytyä yhdessä konemerkissä ja siksi meilläkin on tehty vuosien mittaan kauppoja kaikkien ns. perinteisten konemerkkien kanssa. Näistä voisi mainita mm. Hitachin, Komatsun, Catin ja Volvon. Käyttökelpoisia, hyviä konemerkkejä on tarjolla useita ja konekaupassa kannattaa pitää silmät auki jokaiseen ilmansuuntaan.”

Volvoon Sallinen osti kotimaisen Eurosteel yritysryhmään kuuluvan Rotoset Oy:n valmistaman Rotoset RS23 –kauhanpyörittäjän. Kaksi aiempaa käytössä olevaa laitetta ovat Indexatorin valmistamia.”

”Lisälaitteissa pätee sama hankintapolitiikka kuin koneissa. Yhteen merkkiin en halua sitoutua. Rotosetissä koko oli Volvoon sopiva. Valurunko on jämäkkä, tappikoot reiluja ja sylinteritkin vielä lyhyet, joten päätin kokeilla välillä kotimaista vaihtoehtoa. Sadan käyttötunnin jälkeen kokemukset laitteesta ovat positiiviset”, lopettaa Sallinen.