Asfalttimiehet tienkäyttäjän asialla

Olli Päiviö

 

 

Päällystyskausi käynnistyy parhaillaan. Huomasin konkreettisesti sen, kun massiivinen asfalttijyrsin ilmestyi kotitaloni vieressä olevaan liikennevalo-ohjattuun risteykseen yhtenä toukokuisena iltana. Seurasin mielenkiinnolla työryhmän parisen tuntia kestänyttä jyrsintäurakkaa. Ammattimiesten työtä on aina mukava katsoa.

Erittäin vilkkaan neljän tien risteyksen liikenne kulki koko ajan jyrsimen ja sen kuljettimelta asfalttirouheen talteen ottaneen kuorma-autokaluston sivuitse. Tiedän, että monen auton ohjauspyörän takana sanavalinnat olivat lasten korville sopimattomia, kun oma kulku hetkeksi takkusi. Samanlaista ajoittaista tieraivoa näkee valta- ja kantateillä siellä, missä asfalttijuna vetää uutta päällystettä pintaan.

Kuitenkin meidän kaikkien tienkäyttäjien pitäisi toivoa, että asfalttiporukat pysäyttäisivät kulkuamme useamminkin. Suomen tieverkko kun on ehkä huonommassa kunnossa kuin koskaan. Uutta päällystettä tarvittaisiin paljon enemmän takamaan meille tienkäyttäjille  turvallinen ja mukava matkanteko. Kunnossa oleva asfalttipinta myös suojaa tien rakennekerroksia tuhoilta ja kalliimmilta korjauksilta.

Meillä Suomessa on tieverkkoa noin 450 000 kilometriä, joista valta- ja kantateitä eli pääteitä reilut 13 000 kilometriä. Tästä moottoriteitä on varsin vähän eli noin 900 kilometriä. Tänä vuonna uutta pintaa rapistuneille teille tehdään vain noin 1 500 kilometriä, mikä on jopa 40 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Kaikkiaan meillä on kestopäällystettyjä teitä hoidettavana noin 50 000 kilometriä.

Teiden päällystys on vain yksi osa tieverkon ylläpitoa. Myös siltojemme korjausvelka kasvaa koko ajan vauhdilla, sorateitäkin pitäisi huoltaa ja teiden varsilla olevia muita rakenteitakin pitää toimintakunnossa. Haastetta riittää, mutta rahat ei riitä.

Nykyisellä rahoitustasolla liikenneväylien kunto heikkenee enemmän kuin aiempina vuosina. Vuosina 2016-2018 lisärahoitusta myönnettiin 600 miljoonaa euroa, joten sen avulla selvittiin jotenkuten. Nyt tällaista pottia ei ole näköpiirissä.

Nykyiseen perusväylänpitoon tarvittaisiin vähintään 300 miljoonaa euroa lisää rahaa vuosittain, jotta tieverkko pysyisi edes jonkinlaisessa kunnossa.

Liiikenneväylien korjausvelkamme on laskettu olevan noin 2,5 miljardia euroa, joka on samaa suuruusluokkaa vuotuisten puolustusmenojemme kanssa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Suomeen kaavaillun 65 uuden, Hornetit kovaavien hävittäjien arvioitu hintalappu liikkuu noin 7-10 miljardissa eurossa. Yhden koneen ylläpitokustannuksetkin nousevat elinkaarensa aikana useampaan sataan miljoonaan euroon. Tienpito on halpaa lystiä maanpuolustukseen verrattuna.

Yhtä kaikki. Kun tieverkkomme rapistuu, se tietää lisää painorajoituksia silloille, alempia nopeusrajoituksia ja kaiken kaikkiaan vaikeuksia ihmisten ja tavaroiden liikkumisessa. Vain vilkasliikenteisiä teitä pystytään kunnostamaan, vähäliikenteiset rapistuvat entisetään. Kansantaloudellisesti tämä on kohtalokasta.

Asfalttitöitä tehdään tänäkin kesänä onneksi edes vähän. Suomen tiestö on useiden satojen päällystysalan ammattilaisten työpaikka lähikuukausien ajan. Ylinopeutta työmaan ohi singahtavat autot ovat työntekijälle hengenvaarallinen riski. Hidasta vauhtia ajoissa, noudata annettua nopeusrajoitusta sekä muita liikennemerkkejä ja pidä yllä äärimmäistä varovaisuutta koneiden ja miesten letkaa ohittaessasi. Asfalttiammattilaiset ovat rakentamassa meille yhteistä hyvää.

 

Kirjoittaja Olli Päiviö on Konepörssin toimituspäällikkö