Uutiset

Työkoneet

Teräsjättiläisen tarina lopuillaan Koverharissa

Teräsmiehet ja –naiset ovat kaikonneet Koverharista. Hankoniemen hienoissa merimaisemissa kohoava terästehdas on kuolleena, taivasta halkovana rautakompleksinakin vaikuttava näky. Se kohoaa ruskeaksi värjääntyneestä maaperästä ikään kuin haamuna menneiltä, Suomen terästeollisuuden hyviltä ajoilta.

Lue myös Koverharin historiasta: Kekkonen käynnisti – Delete purkaa.

Tehtaan rakenteita ja ympäröivää maanpintaa peittävät kaikkialla ruskea ruosteinen, varsin hienojakoinen pölykerros. Varsinkin sumuisena aamuna tunnelma on aavemainen, kuin suoraan kauhuelokuvasta. Nyt tehdas on saanut purkutuomionsa. Kyseessä on Deleten historian suurin ja merkittävin purkutyö.

Deleten koneet ja miehet ovat kesän ja syksyn aikana irroittaneet tehtaalta koneita ja laitteita, joita pyritään ensin myymään sellaisinaan purkamatta eteenpäin. Kaikki alueelta saatava teräs laivataan vieressä olevasta satamasta jatkokäyttöön.

Betonirakenteet puretaan ja murskataan paikan päällä käytettäviksi. Tehtaan massasta noin 90 prosenttia on laskettu olevan terästä, loput betonia ja puuta. Aivan ensiksi poistettuja varsinaisia haitta-aineita, kuten asbestia, löytyi alueelta varsin vähäisiä määriä.

Alueella oli myös purkutyöhön kuulumatonta raudan sivutuotetta välivarastoissa 30 000 tonnia. Se lähtee niin ikään kierrätykseen. Koverharin alueella on kaikkiaan noin 30, pääasiassa teräksestä valmistettua rakennusta.

Kun kaikki ostajia kiinnostava irtomateriaali on saatu välitettyä eteenpäin, alkaa varsinainen rakennusten purkutyö. Koko purku-urakka vie arviolta aikaa parisen vuotta. Tehdas rakennettiin yli 40 vuotta sitten puolta lyhyemmässä ajassa, mikä kuvastaa sitä, kuinka vaativasta työstä tehdaskompleksin purkamisessa on kyse.

Konepörssi vieraili Koverhaarissa loppukesästä ja toisen kerran lokakuussa. Varsinainen perusrakenteisiin kohdistuva massiivinen purkutyö antaa vieläkin odottaa itseään. Valmistelevia purkuja tosin on laitepurkujen lisäksi jo tehty. Tehtaan sisältä on imuroitu tuhkaa ja kuonaa. Terästuotannon sydän eli 2000 tonnia painava masuuni seistä jököttää paikoillaan tehtaan uumenissa. Se on yksi maailmalle mahdollisesti kaupattavista kohteista.

”Hieromme ja valmistelemme suurimpien komponenttien, kuten juuri masuunin, senkkauunin ja valukoneen kauppoja vielä. Paljon pienempiä koneita ja laitteita on jo myyty uudelleen käyttöön”, kertoo työnjohtaja Alexandra Forsén Konepörssille marraskuun lopussa. Esimerkiksi sataman kuljettimia, sähkömoottoreita, vaakoja ym. on jo laivattu satamasta eteenpäin.

Marraskuun lopun huutokauppatilaisuus pienelle irtaimistolle on myös jo takana päin. Delete käyttää sivutuotteiden kierrätyksessä tarjouskilpailun läpikäyneitä yhteistyökumppaneita. Satamasta eteenpäin laivatun teräksen jatkojalostus tapahtuu pääasiassa Turkissa.

Loppukesästä työmaata käynnistämässä oli pitkän linjan purkumies, Deleten palvelukseen vuonna 2014 astunut Raimo Lehtimaa (video). Vuodesta 1994 lähtien eri työmaita kolunnut mies hallitsee purkamisen salat. Turvallinen purkaminen edellyttää aina ennakkotutustumista rakenteisiin sekä myös huolellista purkulinjojen suunnittelua ja purkujärjestyksen laatimista.

”Näissä hommissa ei jätetä mitään sattuman varaan. Työntekijöiden turvallisuus on aina se peruslähtökohta. Täällä Koverharissa  on paljon jykevää terästä, joka edellyttää myös käsin tehtävää polttoleikkausta. Laitteiden purussa on tavallaan kaksi vaihtoehtoa. Puretaan etukäteen laitteet ehjinä pois alta tai sitten paikoilleen kierrätykseen. Sekaisin purku on kallista, eikä niin yleensä tehdä,” aloittaa Lehtimaa.

Kesälomien loputtua alueella oli juuri aloitettu raaka-ainevaraston purku pintarakenteista (kuva). Lokakuussa oli edetty jo betonirakenteisiin. Raaka-ainevarasto sijaitsee etäällä varsinaisesta tehdasrakennuksesta. Niitä yhdistävä kuljetin oli myös purettu jo alkuvaiheessa.

”Vaativimpia ja varmasti vaarallisimpiakin vaiheita ovat tehtaan korkeat teräsrakenteet kuten 60 metriä korkea masuuni. Senkkauunin kattokin on 50 metrissä. Ne ovat kaadettavia rakennelmia. Ensin runkoon tehdään polttoleikkaamalla heikennyksiä kaatosuuntaan. Vetoköydet kiinnitetään ja tarpeeksi heikennetty rakennelma vedetään nurin. Niiden räjäyttäminen olisi tullut todella kalliiksi, joten siitä luovuttiin”, luennoi Lehtimaa.

”Kaikki teräs myös leikataan tehdasalueella ennen laivausta oikean kokoisiksi paloiksi. Metri kertaa metri on sellainen mitta, joka kelpaa maailman terästehtaille jatkokäsittelyyn. Palkit leikataan 1,5×0,5×0,5 metrin mittaan. Meidän suurimmalla LaBountyn-saksellamme kykenee leikaamaan 200 millimetrin paksuista I-palkkia. Siitä paksummat kappaleet polttoleikataan.”

Vielä ei Hankoniemessä ole siis täysi tohina päällä. Jatkossa kalusto ja miesmäärä tulee lisääntymään, kun Delete käy tosissaan rakenteiden kimppuun. Lokakuussa pari kaivukonetta jyrsi raaka-ainevaraston betonia muruiksi. Toisessa oli kiinni pulveroija ja toisessa hydraulinen iskuvasara. Deleten vastikään hankkima, järeä Hitachi 1200 on kesällä muun muassa erotellut kuonakasasta rautaa.

”Isossa 112 tonnin Hitachissa on voimaa. Se rikkoo jo pelkän kauhan avulla melkoisia rakenteita ja on purkukone jo itsessään”, tiivistää Lehtimaa.

Deleten kalustossa on kaikkia päämerkkejä. Mitään varsinaista suosikkia ei ole. Lehtimaa luettelee seuraavat tutut merkit kalustosta löytyvän; Caterpillar, Doosan, Hitachi, Kobelco, Liebherr ja Volvo.

”Nykyään konevalmistajat suosivat koneissaan vaitettavasti elektroniikkaa ja hienoja valvontajärjestelmiä ym. Tänne purkuhommiin ne eivät valitettavasti sovellu mitenkään. Anturivikoja tulee tärinästä ja pölystä johtuen kaikkiin merkkeihin. Korjaaminen työmaalla on tullut myös vaikeaksi. Kunpa joku valmistaja keksisi mennä ajassa taakepäin ja valmistaa koneista kaksi eri mallia; töihin ja tuntitöihin. Hienoudet eivät kuulu purkutöihin”, vinkkaa Lehtimaa.

”Pahin tilanne on pitkäpuomikoneiden kohdalla. Niille ei yleensä ole varakonetta, vaan työmaa seisoo siltä osin heti, kun joku liitin lakkaa yhdistämästä. Meillä on vielä talviseisokin ongelma. Kun kovana talvena voimme joutua seisottamaan koneita pakkasessa 3-4 kuukautta, niin keväällä on ongelmia. Venttiilit juttuvat ja liittimet hapettuvat.”

”Eri merkit tuntuvat olevan purkutöissä vuorotellen suosittuja. Tärkeintä meille on se, että maahantuojan huolto on asiantuntevaa ja nopeaa. Kaikissa merkeissä hydraulijärjestelmät ovat jo purkulaitteille riittävän tehokkaat”, jatkaa Lehtimaa.

Nykyisten hydraulijärjestelmien joustavuus ja helppo säädettävyys saavat Lehtimaalta kiitosta.

Erilaisten materiaalien lajittelua Koverharissa riittää. Raaka-ainevaraston pintarakenteissa oli kesällä eroteltavana eri metalleja ja puuta. Caterpillar M322D -pyöräalustaisen materiaalikoneen puikoissa lajittelukouraa tanssitti Timo Ylärakkola.

Mies kuvaili työpaikkaansa yhden sortin Puuhamaaksi. Maassa lojui sikin sokin eri materiaaleja, joita Ylärakkola tottuneesti pinosi eri kasoihin. Puu on vielä helppo erottaa, mutta miten sitten eri metallit?

”Maahan tiputtaminen on yksi keino erottaa rauta jalommista metalleista. Magneetin avulla on myös helppo poimia rauta pois kasasta”, selittää Ylärakkola.

Ja aivan viimeinen konsti on jalkautua ongelmallisen mötikän viereen. Pieni käsimagneetti kertoo nopeasti, mitä Koverharin ihon palanen pitää sisällään.

”Muistan olleeni täällä töissä tehtaan ollessa vielä toiminnassa. Ajoin talvella ohjaamotonta minikaivukonetta ulkona. Kävin välillä valssipöydän vieressä lämmittelemässä. Sisällä tehtaassa ei varmasti vilua kärsitty”, virnistää Timo.

Koverharissa järjestettiin marraskuun lopulla terästehtaan irtaimiston ja jäämistön huutokauppa. Meklarina toimi huutokauppakeisari Aki Palsanmäki. Huutajia paikalla kävi rapiat 1500.

Huutokaupan suurimmaksi myyntiartikkeliksi nousi dieselveturi, joka vaihtoi omistajaa 6500 euron summalla. Uusi omistaja Jari Häkkinen testasikin veturi heti kauppojen jälkeen ja hyvinhän tuo tuntui puksuttavan.

Lue seuraavaksi