Suomisen veljekset - insinöörit maarakentajina

Olli Päiviö

Veljekset Ilkka ja Markku Suominen vetävät LM-Suomiset Oy nimistä perheyritystä Eurajoella. Isä Lasse on myös aktiivisesti edelleen mukana jokapäiväisessä toiminnassa. Hän onkin vuonna 1945 syntyneenä luultavasti Suomen vanhin ylipanostaja. Yritys on laajentunut nopeasti ja samalla toteutettavien urakoiden koko ja

Markku Suominen.

vaativuus ovat kasvaneet. Myös kalusto on järeämpää kuin aiemmin. Parhaillaan on menossa laaja louhintatyö Olkiluodossa. Kytkinkentän pohjatyöt on aloitettu kesäkuun alussa ja valmista pitäisi olla lokakuussa. Tapasin yrityksen toimitusjohtajana olevan Markun viimeksi vuonna 2011. Tuolloin yrityksen liikevaihto oli noin kahdessa miljoonassa eurossa. Kysyn ensitöikseni, mitä tässä kuudessa vuodessa on muuttunut, onko mikään?

”Periaatteessa kaikki. Kun tuolloin esimerkiksi kaivavan kaluston yläraja oli 21 tonnissa, on se nyt alaraja. Investoimme puolessatoista vuodessa yhteensä kaksi miljoonaa pelkästään koneisiin. Teemme nykyään suurempia kokonaisuuksia ja usein olemme pääurakoitsijana kohteissa. Kaivukoneita on tällä hetkellä kymmenkunta, henkilökuntaa alihankkijat mukaan lukien noin 25. Liikevaihto oli päättyneellä tilikaudella lähes kahdeksan miljoonaa euroa”, aloittaa Markku, joka valmistui vuonna 2004 insinööriksi yhdyskunta- ja ympäristötekniikan linjalta. Ilkalla on sama koulutus autopuolelta.

Tehtävänjako veljeksillä on yrityksessä selvä. ”Minä rikon vehkeet ja Ilkka korjaa”, naurahtaa Markku aluksi. Todellisuudessa Markku vastaa enemmän työmaista ja henkilöstöstä ja Ilkka pitää koneet iskukykyisinä. Noin 90 prosenttia kaluston kaikista huolloista ja korjauksista tehdäänkin Ilkan johdolla itse.

Markun ensikosketus kaivavaan kalustoon tuli 14 vuotiaana vuonna 1994. Maatilalle hankitulla Åkerman H3 -kaivukoneella käytiin urakoimassa. Opiskeluaikana vapaat kuluivat ruotsalaiskoneen kajuutassa. Konekärpänen puri sen verran lujaa, että vieläkin pitää päästä puikkoihin silloin, kun siihen muilta töiltä aikaa lohkeaa. Viime vuosien referenssilistan työmaat ovat pääasiallisesti Rauman talousalueella, vaikka löytyy listasta pistoja Poriin, Harjavaltaan ja Nousiaisiinkin.

”Urakat ovat muuttuneet vähitellen aina vaativimmiksi ja samalla kokemus on karttunut”, toteavat veljekset.

Veljeksistä Ilkka (vas) vastaa yrityksessä kalustosta ja Markku häärii toimitusjohtajana. Molemmat ovat ammattitaitoisia niin koneiden huollossa kuin montun reunalla. Isä Lasse vahtii taustalla junioreiden tekemisiä. Lasse on tiettävästi Suomen vanhin ylipanostaja.

Kytkinkenttää Olkiluodossa

Juttua varten käynti suuntautui siis Eurajoen Olkiluotoon. Ei kuitenkaan sinne kaikkien syystä tai toisesta tietämälle Olkiluoto kolmosen ydinvoimalatyömaalle, vaan tutustumaan läheisyyteen rakennettavan kytkinkentän pohjatöihin. Uusi kytkinkenttä tulee valmistumaan vanhan, pois purettavan kentän viereen. Kentän alla, useiden satojen metrien syvyydessä kulkee ydinjätteen loppusijoituspaikka, Onkalo. Maan pinnalla siitä ei tosin ole merkkiäkään.

Suomisten urakka käsittää noin 40 000 kuutiometrin kalliolouhinnan, kiven murskauksen ja pohjatäyttöjen tekemisen. Uusi kenttä rakennetaan betonielementtien päälle.

”Tämän valmistuvan kytkinkentän kautta tulee kulkemaan Olkiluoto kolmosen käynnistyttyä käsittääkseni noin kolmasosa koko Suomen käyttämästä sähköstä”, tietää Markku.

Maaleikkuista oli elokuun puolivälissä tehtynä jo 95 prosenttia ja puolet kalliokuutioistakin oli jo louhittuna. Isä Lasse panostaa uutta kenttää, joiden koot eivät täällä nouse kovin suuriksi. Räjäytyksiä työmaalla voi olla useita päivässä.

”Minä teen tämän karkean ja pojat sitten hienomman louhinnan eli vasaroivat ylisuuret ja tekevät esimurskauksen”, tiivistää Lasse. ”Sanoisin, että tämä työmaa on nyt puolivälissä. Alkuperäisestä suunnitelmasta louhittava kivimäärä on lähes tuplaantunut. Melkein koko alue onkin kalliota, mutta joitain liejusavisia kallionkolojakin on tullut vastaan". jatkaa Markku.

Jälkimurskaus alihankintana

Suomisilla on alueella oma esimurskain ja yhteistyökumppani käy jälkimurskaimineen tekemässä täyttöihin käytettävät lajikkeet.

”Sora ja Kallio Heinonen Oy vierailee ”junineen” paikalla, kun olemme saaneet tarpeeksi esimurskattua 150x150 millimetrin kokoista kiveä kasalle. Lajikkeita tehdään useita. Pinta täällä esimerkiksi rakennetaan 16–32:sta, sillä vesi ei saa jäädä makaamaan, vaan sen on mentävä heti pohjasta läpi. Kaikki murskattava kivi läjitetään tuohon työmaan reunaan ja tullaan ajamaan siitä takaisin täyttöihin”, valistaa Markku edelleen.

”Tämä Rauman seutu on maastonsa puolesta varsin vaativaa. Esimerkiksi viemärilinjalla voi kuuden metrin putken matkalla olla sekä räjäyttämisen tarvetta että massanvaihtoa. Kaikkeen pitää varautua”, kertovat Suomiset.

Hyvänä esimerkkinä vaikeista olosuhteista miehet mainitsevat viime vuonna Raumalla tehdyn, hehtaarin kokoisen selkeytysaltaan. Kun koneiden telojen alla oli 12 metriä löysää savea, piti maan poisajossa olla kekseliäs. Kaivuuta tehtiin ensin pitkäpuomisella kaivukoneella.

”Ihan sora-autoilla ajettiin liejut montusta ylös. Ajotiet tosin piti perustaa puutavarasta ja louhintamatoista. Louheesta tehtiin ramppi ylös kallion päälle. Kun työhön saatiin normipuominen kone, nopeutui kuormien täyttö huomattavasti. Vetelä savi valui etäämmältä itsellään kuormattavaksi”, muistaa Markku. Seuraava merkittävä urakka LM-Suomisilla on Laitilan ja Hinnerjoen välillä, jonne kaivetaan 22 kilometriä vesijohtoa.

Jatkuvaa vasaroimista

Uusi vasara on osoittautunut taloudelliseksi käyttää. LM-Suominen Oy:n toimitusjohtaja Markku Suominen kertoo, että rikkominen onnistuu alhaisilla kierroksilla eli varsin pienellä polttoaineen kulutuksella.

Olkiluodon työmaalla riittää vasaroimista. Ylisuuria kiviä jää räjäytyksien jälkeen pilkottavaksi murskaimen kitaan. Kiven laatu alueella vaihtelee erittäin kovasta melko pehmeään. Volvo EC290B on varustettu Atlas Copco HB 2500 -iskuvasaralla. Vasara tuli Suomisille kesäkuun lopulla ja sillä on isketty käytännössä joka päivä. Olkiluodon työmaa on toinen, sisäänajo tehtiin Raumalla vasaran saavuttua.

”Meillä on kaksi vasaraa aktiivikäytössä. Tämä uusi Atlas Copco on näistä pienempi ja painaa sen 2,5 tonnia. 30 tonnin Volvo on sille sopiva peruskone. 40-tonninen peruskone isommalla vasaralla on hitaampi liikkeissään, joten sanoisin, että tällä yhdistelmällä rikkoo enemmän kiviä päivässä. Ja ehdottomasti taloudellisemmin. Volvossa on kierroksia noin 1600–1700, enempää ei tarvita. Atlas Copco iskee tehokkaasti pienellä öljyn tarpeella”, kehaisee Markku.

”Tässä vasarassa, kuten kaikissa HB-malleissa, on vakiona AutoControl -toiminto. Isku on ensin kova, mutta kiven antaessa periksi teho heikkenee automaattisesti”, lisää vasaran Suomisille myynyt Kimmo Suominen TTK Oy Turun Työkoneesta. Suominen muistuttaa myös, että Atlas Copcojen rakenne on tehty kestämään ja esimerkiksi tärinävaimennetut sidepultit eivät katkeile. Rasitus jakaantuu tasaisesti HeliCoil-kierteeseen, mikä kasvattaa elinikää.

”Toistaiseksi yhtään rikkoa ei ole tarvinnut räjäyttää uudelleen pienemmäksi täällä Olkiluodossa, vaan kaikki ylisuuret on rikottu tällä uudella

Kimmo Suominen.

vasaralla”, valistaa Markku.

Volvossa ei ole kivisuojausta, mutta eipä siinä näy iskemiäkään. Markun mukaan vasaran iskuautomatiikka pienentää roiskeita. Myös oikea iskemisen tekniikka vaikuttaa paljon siihen, kuinka paljon kivenmuruja ympäristöön sinkoutuu.

”Terän pitää aina olla suorassa pintaan nähden, näin holkkiinkin kohdistuu mahdollisimman pieni rasitus. Lohkareen asento kannattaa myös nopeasti muuttaa ja kivestä etsiä uusi iskukohta, jos se ei heti ala lohkeamaan”, päättää Markku Suominen.

Mies päästää kuljettajan ruokatunnille ja alkaa iskeä kiveä itse muruiksi.

Maxpossa Suomisille luovutettiin upeasti Suomi 100-teemaan koristeltu Volvo EC220EL. Koneen luottokuljettaja on Toni Vähä-Ettala, joka sanoi kunnioittavansa työllään niitä, jotka tämän maan ovat rakentaneet.

Atlas Copcon iskuvasaramallisto uudistuu

Tuoteryhmäpäällikkö Kimmo Alakoski Atlas Copcolta kertoo, että iskuvasaramallistoihin on tulossa syksyn aikana teknisiä muutoksia. Myös AC-organisaatiota ollaan säätämässä.

Kimmo Alakoski

”Iskuvasaroiden HB-mallisarja ottaa syksyn aikana lisää teknistä etumatkaa, kun StartSelect-käynnistystavan valinta muuttuu automaattiseksi. Uusi ”Intelligent Protection System” -venttiili toimii yhteistyössä tehonsäätöventtiilin kanssa ja mahdollistaa vasaran käynnistämisen painamatta terää pintaa vasten, mutta kytkee tyhjäiskun eston päälle automaattisesti, jos vasara on käynyt täydellä teholla. Toiminnon ansiosta vasara pysähtyy heti suurempien kappaleiden rikkoutuessa, mutta kevyempien lohkareiden rikkominen helpottuu”, lupaa Alakoski.

”Keskikokoinen MB-perhe sai uuden 1650-mallin keväällä ja syksyn aikana koko sarja tulee muuttumaan vastaavaksi. Kaikki mallit toimivat nyt ilman korkeapaineakkua ja runkokotelo on aiempaa lyhyempi. Huoltoluukku on katettu kaksiosaisella teräslevyllä ja rasvari on sijoitettu vaakatasoon, paremmin suojaan kolhuilta.”

”Osana Atlas Copco -konsernin yritysjärjestelyitä vanha Kruppin vasaratehdas Saksan Essenissä siirtyy uuteen Epiroc-yhtiöön ja kaikkien purkulaitteiden tuotanto keskittyy sinne. Muutos koskee Bulgarian tehtaalla tehtyjä MG-purkukouria, pieniä purkuleikkureita ja hydraulisia maantiivistäjiä”, täydentää Alakoski lopuksi.

Pienet AC-iskuvasarat tehdään jatkossakin Kalmarin tehtaalla. MB- ja HB-mallistoissa on kaikkiaan 14 erikokoista vasaraa peruskoneiden painoluokkiin 10–140 tonnia. Vasaroiden painot vastaavasti 750–10 000 kiloa.