Markku Jalonen – vahvaa yrittäjyyttä jo 30 vuotta

Yhden miehen kaivuriyrittäjänä aloittanut Markku on tänään reilut 60 henkilöä työllistävän ja noin 100 moottorikäyttöistä konetta, laitetta  ja autoa omistavan Jalonen-yhtiöitten toimitusjohtaja. Ryppääseen kuuluvat teollisuusrakentamiseen ja kiinteistöjen kunnossapitoon erikoistunut Rakennus Jalonen Oy. Maarakennusta, infrarakentamista sekä murskausta ja siihen liittyvää maa- ja kiviainesten toimitusta tekee Maarakennus Jalonen. Myös Konevuokraus Jalonen Oy ja konekauppaa harjoittava Konekasi sekä polttoaine- ja sähköjärjestelmiin erikoistunut Rauman Diesel ja Autosähkö Oy ovat osa rypästä.
Markku on raumalainen, siitä ei pääse mihinkään eikä ilmeisesti tarvitsekaan päästä. Vaikka puheessa ei vanhaa ”rauman giältä” enää havaitsekaan, on asuinseutu puheen soinnissa kuitenkin läsnä. Vermuntilassa pienviljelijäperheeseen vuonna 1956 syntynyt Markku on Vermuntilassa myös pysynyt koko ikänsä. Sisaruksia on yhteensä viisi, joista Markku on nuorin.
”Lähelle kotitilaa rakensin vuonna 1979 nuorelle perheelle talon ja siinä sitä ollaan edelleen”, toteaa mies haastattelun aluksi. Konehommat alkoivat vuonna 1980 ostetulla Vammas Kersantilla, jonka sarjanumero oli 601. Kaivutöitä mies oli tosin tehnyt jo ennen oman koneen hankintaa ja tietenkin riukuvammaksella.
”Yrittäjänhommat aloitin pehmeällä laskulla eli olin samalla myös päivätöissä, mm. Lokarilla. En kylläkään meinannut kelvata yrittäjäksi. Nimismies ei huolinut minulta ensin elinkeinoilmoitusta, koska sain päivätyöstä palkkaa. Vuoden 1981 tammikuussa marssin verottajalle kuitteineni, tarkoituksena tehdä vuoden 1980 veroilmoitus kaivuhommista kertyneestä tulosta. Verottaja ei sitä noteerannut, kun ei ollut elinkeinoilmoitusta tehtynä. Kerroin kyllä yrittäneeni yrittäjäksi, mutta nimismies ei ollut suosiollinen asialle. Siltä istumalta verojohtaja soitti samassa kerroksessa olevalle nimismiehelle ja elinkeinoilmoitus järjestyi”, nauraa Jalonen. Ilman starttirahaa syntyi Maarakennus Jalonen Oy:n edeltäjä; Kaivu-urakointi M. Jalonen.

Pyörivällä vesitornin kuoppa

”Alussa kaivoin paljon kaivoja ihmisille. Kuuden metrin avokaivo sen aikaisilla traktorikaivureilla oli aikamoinen suoritus. Viimeiset maat montun pohjilta nousi vaivoin, sillä nostovara ei koneessa tahtonut enää riittää. Siinä oppi myös sen, että illalla ei kesken työn voinut kotiin lähteä, sillä aamulla avoimeksi jätetyn montun olisi saanut kaivaa uudelleen. 80-luvulla myös rakennustyöt alkoivat kiinnostaa ja talveksi hommattiin erilaisia rakennusprojekteja, pääasiassa maatiloilta. Teimme maataloushalleja, lietelantaloita ym. Pyörivä Ara tuli myös kuvioihin mukaan. Sillä kaivoin mm. Eurajoen vesitornin montun. Pohjalla oli kivikovaa sinistä savea kivineen. Rälläkällä terotin kauhan kynsiä jatkuvasti, kun Ara ei millään saanut irti kivikovasta maasta.
”80 –luvun puolivälissä päästiin kiinni teollisuusrakentamiseen ja vähitellen maatilat ja yksityisten työt jäivät. 80 –luvun lopussa töissä oli meillä jo parikymmentä ihmistä. Rakennusmestari oli kiinnitetty ja myös sihteerin olin jo tuolloin palkannut. Kone- ja laitepuolelle pyrimme heti alusta saakka hyödyntämään uusinta tekniikkaa ja innovaatioita. Oikeastaan kaikki varat kiinnitettiin heti uuteen kalustoon. Ja palkkaamalla ammattilaisia olen alusta asti sisäistänyt, että kaikkea ei pidä itse tehdä”, muistaa Jalonen.
Pioneerityötä Markku teki mm. hankkimalla ensimmäisen kurottajan vuonna 1989. Merkki oli Työvälineen maahantuoma Teleporter. Sille palkatun kuljettajan oli tarkoitus markkinoida uutta konseptia muillekin, mutta aika ei vielä ollut kypsä. Pääasiassa sitä käytettiin laman aikana vain omilla rakennustyömailla.

Isoja työmaita

Jalosen yrittämisen alkuaikoina ja vielä 90 –luvullakin sopimuksia töistä tehtiin kättä puristamalla ja luottamus hankittiin työn kautta. Vastuu oli ihmisillä. Jalosen mukaan tänään kaikki vastuu on siirretty papereihin ja dokumentteihin. Liian usein tuijotetaan vaan sitä, että kaikki laatu- ym. dokumentit ovat kunnossa. Kuitenkin tehty työ on se paras konsulentti. Urakoiden hoitaminen ajallaan ja kunnolla on pitänyt Jalosenkin leivässä.
90 –luvun alun laman aikana henkilömäärää supistettiin ja kalustoa myytiin.
Laman aikana kaupunki pisti kaikki urakoitsijat pois ja teki uuden tarjouspyyntökierroksen. Tuolloin ennen kaupungille urakoinut Jouko Raitio tuli meille maarakennuspuolen vetäjäksi koneineen.
Rakennuspuoli ja maarakentaminen eriytettiin vuonna 1993 omiksi yhtiöikseen.
”Olen huono organisaatioissa ja pienempiä yksiköitä on helpompi hallita. Siinä yksi syy yhtiön pilkkomiseen. Koin myös, että maarakennustöiden saaminen rakennusliikkeelle on vaikeaa. Konevuokraustoiminta käynnistyi laman aikana. Koska kalustoa oli jo tuolloin paljon, ajattelin siitä liikenevän ulkopuolisille vuokrattavaksi. Sen aikainen kurottaja nosti ilman tukijalkoja 3,5 tonnia 11 metriin. Kyseessä oli siis tehokas kurottaja”
”Konevuokraus hoiti myös oman yrityksen työkalut ja niiden huollot. Valtava työkaluhävikki poistui, kun vastuuhenkilö hoiti omaa työkalupuolta.
Vuonna 1994 pääsimme mukaan Rauman Sellutehtaan rakennustyömaalle, jossa YIT ja Lemminkäinen tekivät massiivimaansiirrot. Meille lankesi täyttöjä, kaapelivetoja, viemäröinnit sekä kentät. Kalustoa piti investoida runsaasti ja sellutehtaalla vierähti kaikkiaan pari vuotta.”
Konekanta kasvoi ja monipuolistui. Jalosen periaatteena on ollut pitää tallissa useita konemerkkejä. Myyntimiehet eivät siten pääse ”niskan päälle”, kuten Jalonen asian ilmaisee.
Rauman seutu oli 90 –luvulla jo kaikkien konemerkkien huoltojen suhteen musta aukko ja niinpä Jalonen palkkasi tuolloin Esa Leiniön koneiden huoltoja ja korjauksia tekemään.
”Useita merkkejä huoltava Leiniö kun muutenkin jo asui meillä. Leiniön lisäksi omissa korjaamotiloissa on nykyään toinenkin asentaja”, valistaa Jalonen.

Olkiluodossa vuosia

Sellutehtaan työt loppuivat vuonna 1996 ja siitä Jalosen ryhmä siirtyi heti Rauman paperitehtaan nelospaperikoneen rakennustyömaalle.  Siellä rakennettiin infraa kolmisen vuotta ja jo vuonna 1998 hankittiin myös ensimmäinen murska.
”Tuolloin tuli voimaan uusi jätelaki, joka edellytti betoni kierrättämistä. Vakaa aikomus oli murskata Lietzen –merkkisellä etupäällä vain betonia. Tässäkin oltiin vähän etuajassa liikkeellä ja ensimmäisenä vuonna vain noin 10 prosenttia oli betonia, loput kiveä. Tämä murskain ei oikein kivelle soveltunut ja jo vuotta myöhemmin etupää vaihdettiin. Vuonna 2000 hankittiin jälkimurskain ja lajikemyyntikin alkoi tuolloin. Mynämäellä ja Eurassa meillä on nyt noutomurskaamot ja sen lisäksi pari muutakin ottopaikkaa. Tänään kierrätys on jo rutiinia, kaikki natustellaan, eikä mitään käyttökelpoista mene hukkaan.”
Myös Olkiluodossa ja Onkalon infran rakentamisessa Jalonen on ollut vahvasti läsnä jo vuodesta 2004 saakka (Konepörssi 1/2006). Vuonna 2006 Jalonen totesi Olkiluodon työmaan olevan erittäin haasteellisen jo kansainvälisyytensä ja runsaan dokumentoinnin ja tarkastusmenettelyn takia. Suuret työmaat vaativat runsaasti erilaista kalustoa.
”Itselle tarpeetonta kalustoa myydään konekauppa Konekasin avulla. Sitä vetää meillä pitkän linjan konekauppias Jorma Leppänen.”
”Pyrimme realisoimaan Konekasin avulla sellaisia koneita ja laitteita, joille ei juuri itseltä löydy sopivaa työmaata. Tarpeettomia romppeita ei hallin pihalla kannata säilyttää, vaan järkevämpää on pistää ne kiertoon.  Euroopan hintataso on melko pitkälle tasaantunut. Kun ennen ostettiin kalustoa Euroopasta meille, niin nyt kauppa käy jo toisinkin päin”, tietää Leppänen.
Jalosen omat pojat Niilo (25 v.) ja Henri (31 v.) tuovat jatkuvuutta Jalosen yrittäjäperheeseen. Kolmevuotiaana koneen ohjaamoon kiivennyt Niilo vetää maarakennuspuolen projekteja ja aikaa kuluu nyt vielä runsaasti Olkiluodon asioita junaillessa. Nuoresta iästään huolimatta keväällä työn ohessa insinööriksi valmistunut Niilo omaa jo 20 vuoden työkokemuksen alalta. Henri työskentelee toimistopuolen asioita hoidellen.
Jalosen kanssa jutustelu on antoisaa ja jutustelun lomassa stressivapaalta tuntuva Markku heläyttää vähän väliä äänekkäät naurut. Kesähelteillä tehty haastattelu pakottaa kyselemään lopuksi mahdollisesta kesälomasta.
”Yrittäjä ei pidä mitään lomia, kun silloin jos se vastaan sattuu tulemaan eikä ohi pääse. Sanotaanko näin, että mikäli loma on päälimmäisenä mielessä, sopivuus yrittäjäksi on kyseenalaista. Kyllä se urakoiden saaminen ja niiden oikeaikainen ja laadukas hoitaminen ovat se ykkösasia. Sillä syntyy yritykseen jatkuvuutta”, päättää Jalonen.
Ja jatkuvuutta tällä periaatteella on todellakin syntynyt. Konepörssi onnittelee 30 -vuotiasta Jalonen -yhtiötä.

Internet -osoitteet: