Konehommia kesät talvet

Olli Päiviö

Seppo Ruohoniemi (56 v) on pyörittänyt omaa, nopeasti kasvanutta osakeyhtiötään (Seppo Ruohoniemi Oy) vajaat 10 vuotta Kouvolan Anjalassa. Yrityksen toimenkuva on ympärivuotisena toimijana erittäin monipuolinen ja siksi kalustomääräkin on mittava. Parhaillaan on alkamassa talvikunnossapidon sesonki. Hoidettavana on niin taloyhtiöiden pihoja, moottoritietä kuin pienempiäkin väyliä, yhteensä noin 500 kilometriä. Lumilähtöihin osallistuu aliurakoitsijat mukaan lukien 17 konetta ja autoa.

Ruohoniemi on ollut aina yrittäjähenkinen. Omalla maatilallaan mies on ottanut tuntumaa kaivavaan kalustoon. Mahtuupa työhistoriaan myös pyöräkuormaajan ajoa paperitehtaalla.

”Toisen palveluksessa oleminen oli liian orjallista, tämä yrittäminen on enemmän minun juttuni”, aloittaa Seppo Ruohoniemi.

Pääasialliset työnantajat ovat YIT Rakennus Oy ja Kouvolan kaupunki, jolle tehdään kunnossapitotöitä. YIT:n sopimukseen kuuluu talviaurauksen lisäksi suolausta, hiekoitusta, hiekanpoistoa ja muita satunnaisia kunnossapitotöitä. Kesällä hoidetaan 160 kilometriä hiekkateitä pääasiassa traktorivetoisilla tielanoilla.

Marraskuun alussa oli takana jo kaksi lumilähtöä, joita talvessa tulee keskimäärin noin 25, hiekoituslähtöjä on saman verran. Valtatielähtöjä on 120. Ruohoniemen varikon pihamaalla Kouvolan Anjalassa sesongin todellista alkamista odotti reilu kattaus erilaisia talvikunnossapidon välineitä.

Ympärivuotista konepalvelua tarjotaan myös isolle joukolle kiinteistönhuoltoyhtiöitä. Talvella lumihommia ja kesällä muun muassa viheralueiden hoitotöitä.

Edelleen kaivuhommiakin tehdään satunnaisesti ja kesällä traktoripohjaista kalustoa valjastetaan myös tienpientareiden niittoon. Kahdella minikaivukoneella käydään kaivamassa hautoja seurakunnille. Työntekijöitä Sepolla on tällä hetkellä kymmenkunta. Kaupungin kanssa solmittavat sopimukset ovat kolmen vuoden mittaisia. YIT:n kanssa sopimuskauden pituus on seitsemän vuotta, ja nykyistä sopimusta riittää vielä vuoteen 2020 saakka. Kun erilaisten tehtävien töiden lista on näin pitkä, miten ihmeessä Seppo ehtii itse vielä ajamaan talvella lumilenkkiäkin. Luulisi järjestelyhommia riittävän ympärivuorokautisesti.

”Talvitöiden järjestely on helpompaa kuin kesäaikaan. Jokaisella kuljettajalla on oma lenkkinsä, josta tämä pitää itsenäisesti huolta. Karavaani starttaa yleensä puolenyön jälkeen ja aamuksi kaikkien pääväylien pitää olla auki.”

Tienkäyttäjät antavat palautetta herkästi.

”Varsinkin talviaikaan puheluita saattaa tulla noin 200 vuorokaudessa. Ihmisillä on asiaa heti, kun aurauskalustoa alkaa liikkua muun liikenteen seassa. Keskimäärin saan läpi vuoden vastata sellaiseen 50–100 puheluun päivässä. On selvää, että siinä ei jaaritteluun ole aikaa, vaan yleensä käydään suoraan asiaan”, nauraa Ruohoniemi.

Ja haastatteluhetkelläkin Sepon tasku tärisee jatkuvalla syötöllä. Käy selväksi, että rauhallisesti jutustelevalla Sepolla täytyy olla myös psykologin piileviä kykyjä.

”Yrityksen koko on nyt kyllä maksimissaan. Tästä en aio enää kasvattaa, vaan tällä konseptilla mennään eteenpäin.”

Lumilähtöjä yrityksen kalustolle tulee kiinteistöpuolella keskimäärin noin 25, hiekoituslähtöjä on saman verran. Valtatielähtöjä on 120.

Seppo Ruohoniemen JCB JS175W+ on noin 18 tonnia painava pyöräalustainen kaivukone, joka nivelpuominsa ansiosta on kuin tehty kunnossapitotehtäviin. Tuentaan on sekä puskulevy että tukijalat. Ruohoniemen mukaan pelkkä puskulevy olisi riittänyt, tukitassuja ei juuri käytetä.

JCB sen olla pitää

Kuljettaja voi siirtoajossa nähdä esteettömästi myös pientareen puolelle.

Seppo on maarakennuskoneissa luottanut jo pitkään englantilaiseen JCB:hen. Ruohoniemellä on muun muassa pitkä kokemus JCB:n kaivurikuormaimista. Ennen osakeyhtiön perustamista mies teki sellaisella töitä toiminimensä alla. Nyt kalustoon kuuluu edelleen 4CX-malli, joka uusittiin tänä keväänä. Vanhaan malliin tuli tunteja 8 000. Tela-alustaisesta JCB JS145 -kaivukoneesta on käytössä niin sanottu HD-malli metsäalustalla. Työpaino nousee noin 17,5 tonniin. Lumihommissa häärää myös yksi JCB-pyöräkuormaaja.

”JCB:n hydrauliikka on erittäin tarkka. Kun vuonna 2010 hankin tela-alustaisen JCB:n, niin silloin meillä oli pari muutakin merkkiä. JCB:n kaivuhallinnan tarkkuus teki heti vaikutuksen”, kehaisee Ruohoniemi.

Tuoreimpiin konehankintoihin kuuluu myös huhtikuussa taloon tullut, pyöräalustainen JCB JS175+, joka varusteista riippuen painaa 15–18 tonnia. Ruohoniemen versiossa on sekä puskulevy että tukijalat, joten paino lienee lähellä edellä mainittua ylärajaa. Marraskuun alussa tunteja mittarissa oli 700.

”Tässä koneessa on meidän ensimmäinen taittopuomimme, mikä on osoittautunut ehdottoman hyödylliseksi ahtaissa kunnossapitotöissä. Kapealla kadulla puomin saa kääntymään läheltä ympäri. Maantieajossa näkyvyys oikealle on erinomainen, kun puomi on nostettu kantoasentoon ylös”, valistaa Ruohoniemi.

Vierailuhetkellä JCB JS145 oli käymässä varikolla, missä kuvat otettiin. Takana sillä oli kahden kuukauden rupeama MPV-

Ohjaamoon on asennettu Steelwristin omat kahvat ja näyttöpaneeli (oik.). JCB:n oma näyttö on seitsemän tuuman kokoinen ja aloitusnäkymä sekä valikot voidaan räätälöidä kuljettajan mieltymysten mukaisiksi.

Infrarakenne Oy:n Jokelan siltatyömaalla Valkealassa. Lyhyen tauon jälkeen se suunnisti takaisin samaan paikkaan. Ruohoniemen JCB JS175W on niin sanottu +malli. Hieman normaalia parempi varustelu tarjoaa lisämukavuutta ja myös ulkoista näyttävyyttä. Tämä +paketti kun pitää sisällään mustan ylävaunun rungon, ulosvedettävän työkalulaatikon, keltaiset vanteet ja ohjaamon katon, deluxe-istuimen, ilmastoinnin, radion ja sadelipan ohjaamon tuulilasille.

Moottorin (129 kW) päästöissä mennään vielä vaiheessa 3B, mikä tarkoittaa, että käytössä ei ole ureaa eikä partikkelisuodatinta.

”Stage IIIB -moottoreita on tehtaalla vielä varastossa, joten niillä mennään edelleen jonkin matkaa”, valistaa Mateko Oy:n Kaakkois-Suomen aluemyyntipäällikkö Riku Hietanen. 

JCB käyttää yhä useammassa koneessa omaa neljäsylinteristä EcoMAX-dieselmoottoriaan ja niin tässäkin tapauksessa.

Mistä kuljettajia?

Seppo Ruohoniemi puuttuu samaan ongelmaan, mistä on saanut kuulla tänä vuonna jo niin monelta työnantajalta. Sen nimi on talouden elpymisen myötä yhä syventynyt kuljettajapula.

Seppo Ruohoniemi pitää kuljettajapulaa yhä pahenevana ilmiönä.

”Tänne päin Suomea ei ainakaan tahdo löytyä päteviä kuljettajia, ei koneisiin eikä autoihin. Syy taitaa olla se, että tämä työ ei ole arvostettua miltään kantilta katsottuna. Meillä erityisesti kuljettajan pitää vielä joustavasti taittua niin moneen erilaiseen työtehtävään. On pystyttävä käyttämään suurta joukkoa erilaisia koneita ja laitteita. Työajat etenkin lumilähtöjen aikaan ovat myös vaativat. Tämänhetkiset kuljettajamme ovat huippuammattilaisia ja muutama heistä on ollut minulla alusta alkaen. Lisätarvetta kuitenkin olisi”, tuumaa Ruohoniemi.

Tätä tarvetta lisää se, että ensi vuoden helmikuussa Hamina-Vaalimaa E18 -moottoritietä aukeaa taas kahdeksan kilometriä lisää, ja Ruohoniemi ottaa vastuun myös tämän hoidosta.

Toinen kunnossapitoalan ongelma on, että monet työvaiheet ovat kestoltaan lyhytaikaisia. Kuitenkin jokaiseen eri työvaiheeseen, kuten auraukseen, hiekoitukseen, suolan levittämiseen ym. tarvitaan omat työvälineet, jotka sitten seisovat toimettomina suurimman osan vuotta. ”Pääomaa on raudassa kiinni valtavasti.”