Kaivosala, valoa tunnelissa

Olli Päiviö

Kaivosalan investoinnit ovat hienoisessa kasvussa monen huonon vuoden jälkeen. Viime vuonna malminetsintään investoitiin 41 miljoonaa euroa, jossa on kasvua 19 prosenttia vuoteen 2015 verrattuna. Maastokairauksia tehtiin 38 prosenttia enemmän eli yhteensä 178 kilometriä. Vuonna 2016 Suomen metallikaivoksista louhittiin malmia

Heino Vasara

28,3 ja sivukiveä 22,8 miljoonaa tonnia. Louhintamäärissä mitattuna suurimmat kaivokset olivat Kevitsa (kupari,nikkeli), Talvivaara (sinkki, kupari, nikkeli) ja Siilinjärvi (fosfaatti).

Nämä luvut on esitetty Työ- ja elinkeinoministeriön kaivosalan toimialaraportissa, joka julkaistiin tällä viikolla Levillä, Fennoscandian Exploration and Mining -konferenssissa. Raportin on koonnut Lapin ely-keskuksen kaivosalan toimialapäällikkö Heino Vasara. Hänen mukaansa kaivosalan näkymät ovat maailmankin mittakaavassa kääntyneet kohti parempaa. Raaka-aineiden hinnat ovat kasvusuunnassa.

Metallimalmien ja teollisuusmineraalien tuotannon liikevaihto Suomessa oli viime vuonna noin kaksi miljardia euroa. Kymmenen metallimalmikaivosta, 27 teollisuusmineraalikaivosta ja viisi muuta työllistävät nykyisellään koko maassa noin 4 500 henkilöä. Tämä perustuu yritysten toimintakertomuksiin ja tilinpäätöstietoihin. Alihankintayritykset ja malmin etsintään osallistuvat kasvattavat lukua reilusti.

”Kaivostoiminnalla on Suomessa pitkät perinteet. Kaivosbuumi on jokseenkin laantunut, mutta suhdanteet ovat kääntäneet alan kasvuun, ja malminetsintä on kasvanut voimakkaasti. Suomessa on viisi varsin lähellä kaivostoiminnan aloittamista olevaa hanketta: Taivaljärven hopea-kaivoshanke, Hautalammen koboltti-nikkelikaivoshanke, Keliberin litium-kaivoshanke, Hannukaisen rautakaivoshanke ja Kaapelinkulman kultakaivoshanke. Myös Pahtavaaran kultakaivoksen uudelleen avaamista tutkitaan”, toteaa Vasara raporttinsa yhteenvedossa.

Euroopan unionin mittakaavassa Suomi on merkittävä toimija, erityisesti kromin, koboltin, platinaryhmän metallien ja lannoitteen tuotannossa. Myös kullan, nikkelin ja talkin kaivostuotanto on Euroopan mittakaavassa merkittävää. 2000-luvun kaivosbuumin myötä on monille Vasaran mukaan syntynyt mielikuva, että kaivostoiminta on Suomessa uutta.

Sodankylän Kevitsan kaivos kuuluu louhintamäärältään Suomen suurimpiin.  Tuotanto vuonna 2015 sisälsi 8 805 tonnia nikkeliä, 17 204 tonnia kuparia, 12 847 unssia kultaa, 31 899 unssia platinaa ja 25 196 unssia palladiumia. Kaivokselta louhittiin samana vuonna lähes 40 miljoonaa tonnia malmi- ja sivukiveä. 

Kaivostoiminnalla on kuitenkin Suomessa pitkät perinteet. Ensimmäinen rautaa tuottanut kaivos Lohjan Ojamolla avattiin vuonna 1530. Yhteensä Suomessa on toiminut yli 1 000 metallimalmi-, teollisuusmineraali- tai karbonaattikivikaivosta. Vuoteen 2008 mennessä kaivoksia on toiminut 1 057, joista 423 on ollut metallimalmikaivoksia. Kokonaisuudessaan kaivostuotanto oli 1 241 miljoonaa tonnia vuosina 1530–2008.

Toiminnassa olevista kaivoksista Pyhäsalmen kaivoksella toiminta aloitettiin vuonna 1962 avolouhoksena. Kemin kromikaivoksessa tuotanto aloitettiin vuonna 1968. Kaivostoiminta on siis Suomessa vakiintunut toimiala, jota tarvitaan myös tulevaisuudessa. Työntekijöiden saaminen kaivosalalle alkaa tosin raportin mukaan olla vaikeaa.

”Kaivosalalle tarvitaan uusia työntekijöitä jatkuvasti. Kaivokset sijaitsevat pääosin Itä- ja Pohjois-Suomessa, missä puolisoiden voi olla vaikea työllistyä. Myös alan vetovoima on huono”, tietää Vasara.

Hän toteaa, että alalla olisi tarjolla vakituisia työpaikkoja ja palkatkin ovat kohtuullisen hyvät. Talvivaaran ympäristöongelmat ovat osaltaan huonontaneet kaivosalan imagoa nuorison keskuudessa.

Oheinen taulukko sisältyy Heino Vasaran kokoamaan Työ- ja elinkeinoministeriön kaivosalan toimialaraporttiin.