Hienosäätöä

Jussi Mikkola

Keväällä julkisuuteen tullut esitys raskaan kaluston mitta- ja massamuutoksista aiheutti heti alusta saakka monenlaista keskustelua. Mielipiteitä on ollut sekä puolesta että vastaan. Puolestapuhujat vetoavat kuljetusten tehokkuuden parantamiseen ja yksikkökohtaisen ympäristökuormituksen vähenemiseen. Vastakkaisen näkemyksen edustajat ovat huolissaan liikenneturvallisuudesta sekä väylien kestävyydestä ja mitoituksen riittävyydestä.

Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) pyysi tekemästään esityksestä lausuntoja eri tahoilta. Myös lausunnot olivat kahvipöytäkeskustelujen tapaan puolesta ja vastaan. Lausunnot ovat julkisia asiakirjoja ja löytyvät esimerkiksi LVM:n nettisivuilta.

Lausunnot olivat valtaosin hyvin asiallisia ja lausunnonantajatahon mielipide oli hyvin perusteltu riippumatta siitä, oliko kanta myönteinen vai kielteinen muutosta kohtaan. Useissa lausunnoissa nähtiin mittamuutoksessa sekä hyviä että huonoja puolia, mikä osoittaa, että asiaan oli selkeästi perehdytty ja sitä lähestyttiin järjellä eikä tunteella. Joukkoon mahtui kuitenkin lausuntoja yllättävän merkittäviltäkin tahoilta, joissa todettiin lähes tyyliin: ”Hyvä juttu. Näin pitää tehdä”, eikä asiaa vaivauduttu perustelemaan juurikaan sen kummemmin. Sellaisesta ei lausunnon pyytäjä hyödy mitään.

Mahdollisuudet kuljetusten tehostumiseen ja ympäristökuormituksen vähenemiseen nähtiin yleisesti ehdotetun asetusmuutoksen hyötynä. Oletuksena on tietysti, että autot kulkevat aina täyteen kuormattuina. Myös mahdollinen yhdistelmien määrän väheneminen saattaisi hieman parantaa liikenneturvallisuutta.

Kaikki lausuntoja antaneet tahot eivät suinkaan olleet kaikilta osin tyytyväisiä asetusehdotuksen sisältöön. Kääntyvyysvaatimusta ruodittiin monessa lausunnossa ja siihen liittyen akseli- ja telipainojen jakautumista. Jonkinlaista hienosäätöä toivottiin selkeästi perustellen. Ehdotettuihin laajennettuihin siltasääntöihin lausunnoissa suhtauduttiin torjuvasti. Ainakin riittävän pitkää siirtymäaikaa edellytettiin nykykalustolle. Moninivelisten yhdistelmien vakaus ja hallittavuus huoletti monia lausunnonantajia, joskaan HCT-kokeilujen perusteella ongelmia ei ilmeisesti ole ollut. Liittymien ja pysäköintialueiden mitoitus ja yhdistelmien kokoamisalueiden tarve nousivat lausunnoissa voimakkaasti esiin.

Teknisessä mielessä huomiota kiinnitettiin paljolti juuri mitoitukseen ja esitettyihin turvalaitevaatimuksiin. Kaikkia esityksessä mukana olleita avustimia ja turvalaitteita ei ole välttämättä edes saatavilla. Useissa lausunnoissa esitettiin nastoitettuja vetopyöriä tehokkaampana vaihtoehtona hydraulisen etuvedon hyväksymistä liikkeellelähtökykyä parantavana laitteena talvikelillä.

Annettujen lausuntojen perusteella LVM tekee varmasti jotakin hienosäätöä asetusehdotukseen ennen kuin se esitetään Valtioneuvostolle. Myös Euroopan Unionilla saattaa olla sanansa sanottavana asiasta. Joka tapauksessa alkuperäinen aikataulu tuskin aivan pitää.

Esitettyjen mittamuutosten vaikutukset olisivat toteutuessaan erilaisia eri suoritealoilla. Joissain kuljetustehtävissä hyötyjä ei ole kenties lainkaan saavutettavissa, joten nykykalustolla voidaan jatkaa rauhallisin mielin. Toisaalla saavutettavat hyödyt voivat olla hyvinkin merkittäviä, joten paine uudenlaisen kaluston hankintaan voi olla kova. Investointi kannattaa kuitenkin harkita todella tarkasti. Lausuntojen perusteella ainakin kääntyvyyteen liittyviä vaatimuksia täytynee muuttaa, joten nykytiedolla rakennettu kalusto ei ehkä olekaan lopullisen asetuksen mukainen.

Hyvää kesää lukijoille!

Teksti on Konepörssin numero 7/18 kuljetusosan pääkirjoitus.